Tämän jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita.

Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua." Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi." Mies vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.'" Silloin juutalaiset kysyivät: "Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?" Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin." Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.

Joh 5:1-15

Mies oli oppinut kantapään kautta sen, että hänellä ei ollut itsellään mitään edellytyksiä auttaa itseään. Hän oli täydellisesti ulkopuolisen avun varassa.

Kysymys oli ruumiillisesta sairaudesta, mutta tilanne oli kaikilta osin verrattavissa ihmisen hengelliseen avun tarpeeseen, pelastumiseen.

Erityisesti Luther on - oman syvän kokemuksensa ja Raamatun äärellä - opettanut johdonmukaisesti ihmisen kyvyttömyyttä ja avuttomuutta. Hän ei pelasta itse itseään eikä tee sitä edes yhteistyössä Jumalan kanssa. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen ja hän tekee sen vain oman armollisuutensa perusteella.

Miten siis tulee suhtautua siihen, että toisinaan kuulemme vedottavan ihmisen ymmärrykseen ja vapaaseen tahtoon. "Tee parannus, tee rakaisusi suhteessa Jumalaan, anna tänä päivänä elämäsi Jeesukselle!"

Vaatimus on mahdoton. Ihmisellä ei ole kykyä toimia vaatimuksen mukaan.

Eikö siis ole oikein esittää vaatimusta?

Sekä Betesdan lammikon mies että Jeesus itsekin olivat täysin tietoisia siitä, ettei halvaantuneella ole kykyä nousta ja lähteä kävelemään. Kuitenkin Jeesus antoi siihen käskyn.

Salaisuus on siinä, että Jeesuksella on valta tehdä sairas terveeksi ja kuollut eläväksi. Samoin hengellisesti kuollut saa jumalallisen elämän silloin, kun Jeesus sen hänelle antaa. Paradoksaalisesti Jeesus siis antaa käskyn toimia siten, mikä on käskyn saajalle mahdotonta. Mutta samalla käskyn toteuttamista edeltää terveeksi, eläväksi tekeminen, herättäminen hengellisestä kuolemasta. Jeesuksen kohtaaminen ja hänen sanansa antaa ihmiselle pelastuksen, joka tekee mahdolliseksi noudattaa hänen kehotustaan, joka tuo ilmi sen, että ratkaiseva muutos on jo tapahtunut.

Siksi myös tämän päivän hengellisesti kuolleelle, Jumalasta vieraantuneelle ihmiselle on tuotava kehotus parannuksen tekemiseen ja Jeesuksen vastaanottamiseen.

Rukous

Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä, kun käymme täällä kadotuksen teitä.

Teksti ja kuva AT
Rukous Wilhelmi Malmivaara, virsi 371;1

sivun alkuun

tulosta sivu