Päivän sana 544 (Ilmestyskirja 43)

Seitsemän ukkosenjylinää

Sitten näin taas uuden, mahtavan enkelin, joka tuli alas taivaasta. Hänellä oli pukunaan pilvi ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, hänen kasvonsa olivat kuin aurinko ja hänen jalkansa kuin tulipatsaat, ja kädessään hänellä oli pieni avattu kirjakäärö. Hän laski oikean jalkansa meren päälle, vasemman maalle ja huusi kovalla äänellä, niin kuin leijona olisi ärjynyt. Hänen huudettuaan puhui seitsemän ukkosta jylisevällä äänellä. Kun nämä seitsemän ukkosta olivat jylisten puhuneet, minä rupesin kirjoittamaan, mutta silloin kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: "Sulje sinetillä se, mitä seitsemän ukkosta puhuivat, älä kirjoita sitä muistiin."

Ilm 10:1-4

Tämä mielenkiintoinen välinäytös Ilmestyskirjan kokonaisuudessa jättää tilaa spekulaatiolle. Kirjan yleinen esitystapa toistuu: Enkelin käskystä jylisee ukkonen seitsemän kertaa. Ja jokaisella kerralla Johannes näkee jotakin, jonka hän pystyy tulkitsemaan. Poikkeavaa on kuitenkin se, että Jumalan tahdon mukaan hänen piti jättää se vain omaan tietoonsa. Miksi hänen piti nähdä jyrähdysten merkitys jos kukaan muu ei saanut siitä tietoa? Tätä voi vain arvailla. Voi kysyä, merkitseekö se, että enkeli seisoi toisella jalalla meren ja toisella maan päällä, sitä että avaamatta jäävät vaikutukset ulottuvat kaikkialle maailmaan, kenties nimenomaisesti luontoon? Tätäkin voi vain arvailla.

Vaikka mieli jää kyselemään katkelman merkitystä, on pakko tyytyä toimimaan Lutherin neuvon mukaan: Kun Raamatussa tulee vastaan kohtia, joita ei voi ymmärtää, on nostettava kohteliaasti hattua ja mennä eteenpäin. Ehkä tapahtumien merkityksen tuleminen suljetuiksi sinetillä voi jättää avoimeksi mahdollisuuden, että sinetit avautuvat aikanaan ja Raamatun hyvin tunteva kristitty kykenee aavistelemaan niiden toteutumista silloin, kun se jossakin historian vaiheessa toteutuu.

Rukous

Herramme Jeesus Kristus, Sinä kehotit meitä katsomaan aikojen merkkejä. Auta meitä toimimaan kehotuksesi mukaan. Auta meitä olemaan valveilla vaikeuksien kasvaessa voidaksemme kestää.

Tekisti ja kuva AT