"Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi julistaa sanaani säkkivaatteeseen pukeutuneina tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää."

Nämä todistajat ovat ne kaksi oliivipuuta ja kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. Jos joku aikoo tehdä heille pahaa, heidän suustaan lähtee tuli, joka nielee heidän vihollisensa. Näin on kuoleva jokainen, joka aikoo heille pahaa. Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei tule sadetta koko sinä aikana, jona he sanaa julistavat. Heillä on myös valta muuttaa vedet vereksi ja piinata maata kaikenlaisilla vitsauksilla niin usein kuin haluavat.

Kun he ovat päättäneet todistajantyönsä, käy syvyydestä nouseva peto taisteluun heitä vastaan, ja se voittaa heidät ja tappaa heidät. Heidän ruumiinsa lojuvat sen suuren kaupungin kadulla, jota profeettojen puheissa kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin. Kolmen ja puolen päivän ajan käy ihmisiä eri kansoista, heimoista, kielistä ja maista katselemassa heidän ruumiitaan, eikä niitä anneta haudata. Maan asukkaat iloitsevat heidän kohtalostaan, pitävät juhlia ja lähettävät toisilleen lahjoja, sillä nuo kaksi profeettaa olivat pahoin vaivanneet maan asukkaita.

Mutta noiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli profeettoihin elämän henki, jonka Jumala oli lähettänyt, ja he nousivat jaloilleen. Kauhu valtasi kaikki, jotka sen näkivät. He kuulivat, kuinka taivaasta huudettiin kovalla äänellä: "Nouskaa tänne!", ja vihollistensa nähden profeetat nousivat pilven kannattelemina taivaaseen. Samalla hetkellä tuli ankara maanjäristys. Kymmenesosa kaupungista sortui, ja järistyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta ihmistä. Muut kauhistuivat ja taipuivat kunnioittamaan taivaan Jumalaa.

Toinen voi-huuto on ohi. Mutta kolmas tulee pian.

Ilm 11:3-13

Kaksi todistajaa, kaksi oliivipuuta, kaksi lampunjalkaa!

Kohdan vanhatestamentillinen tausta on Sakarjan kirjan maininta hänen näkemästään näystä, jossa myös oli kaksi oliivipuuta ja lampunjalkaa. Enkeli selitti niiden tarkoittavan kahta öljyllä voideltua Jumalan palvelijaa. Kysymys näissä molemmissa profeetallisissa kirjoissa on siis samoista asioista. Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa lampunjalat selitetään seurakunniksi. Nämä antavat viitteitä siihen, ettei kysymys todennäköisesti ole kahdesta ihmisestä, jotka lopun ajalla säkkipukuihin puettuina todistaisivat Jumalan sanasta Jerusalemin kaduilla. Mieluumminkin kysymys on seurakunnista, kirkoista, jopa koko kristikunnasta, joka kahteen päähaaraan, itäiseen ja läntiseen, jakautuneena antavat todistuksen tälle maailmalle.

Erityisesti lopun ajalla ne joutuvat kokemaan suurta köyhyyttä; säkkipukuun puettuina – vähän Johannes Kastajan tavoin – ne todistavat maailmassa Kristuksen sovitustyöstä ja tuovat evankeliumin sanoman julki. Maailma on paikka, jota luonnehditaan ”hengellisesti puhuen”, siis vertauskuvallisesti, Sodomaksi ja Egyptiksi, kaupungiksi, jossa Kristus ristiinnaulittiin, siis jumalaton maailma. Se on aina vastustanut Jumalan sanomaa, ja lopun ajalla vastustus yltyy suuriin mittasuhteisiin. Se henki vaikuttaa jo voimakkaasti, joka tahtosi saada kaiken uskonnon pois yhteiskunnasta. Uusateistisen propagandan mukaan juuri uskonnot aiheuttavat maailmassa kaiken pahan ja kommunistisissa yhteiskunnissa uskontojen vainot olivat julmaa todellisuutta.

Mutta juuri kun erilaisilta ideologisilta pohjilta nouseva kristittyjen vaino näyttää saavuttaneen lopullisen tavoitteensa, tapahtuu se, mistä Paavali kirjoittaa: ”heidät temmataan Kristusta vastaan yläilmoihin. Osoittautuu, että Kristukselle uskollisten joukko on selvinnyt, ja heidät kutsutaan Karitsan hääjuhlaan. Jumalan vastainen maailma näkee tämän. Mutta vaikka he silloin tunnistavat Jumalan ja hänen työnsä, on se heille liian myöhäistä.

Rukous

Herra, anna kristikunnan pysyä uskossa vahvana loppuun asti ja todistaa Sinusta myös maailman vastustaessa.

Teksti ja kuva AT

sivun alkuun

tulosta sivu