Päivän sana 461

Kutsumuksesta

 Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Rabbi, tule syömään." Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä." Opetuslapset kummastelivat keskenään: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?" Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.

Joh 4:31-34

Jeesus, vaikka hän oli Jumalan Poika, siis hengellinen ja henkinen, näkymätön, ääretön, kaikkiallinen olento, oli myös ihminen. Ja ihmisenä hänellä oli myös kaikki ihmisen luonnolliset ominaisuudet, ruumiillisuus, näkyvyys, äärellisyys, inhimilliset tarpeet.

Hänellä oli joka päivä nälkä. Ja pitkää paastoaan lukuunottamatta hän luultavasti joka päivä söi.

Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa, Jeesuksen jäädessä kyläön kaivolle odottamaan ja lepäämään.

Nyt opetuslapset palasivat ja ehdottivat syömistä.

Tällaisessa yhteydessä Jeesus puhuu kutsumuksesta.

Kutsumus käsitetään yleensä - ja varmasti aivan oikein - haluna työskennellä toisten hyväksi. Puhuttaessa kutsumusammateista nomaalisti ajatellaan niitä ammatteja, joissa suora tähtäyspiste on toisten auttaminen.

Jeesus puhuu kuitenkin yllättäen siitä, että kutsumus tyydyttää hänen omia tarpeitaan. Niinkuin ruoka tyydyttää ihmisen nälän ja tuo sen tilalle hyvän olon tunteen, niin Taivaan Isän tahdon noudattaminen ja häneltä saadun tehtävän täyttäminen ravitsevat tekijäänsä. Ja samalla se on tietenkin hyväksi niille ihmisille, joiden keskuudessa ja joita varten Jeesus teki työtä.

Kutsumus tarkoittaa kääntymistä itsekkyydestä epäitsekkyyteen.
Mutta samalla se syvästi antaa tekijälleen suuremman tyydytyksen, kuin itsekäs, vain omien tarpeiden tyydyttämiseen keskittyvä elämä antaa.

Rukous

Armopalkan saanhan sulta,
ilon auttaa, palvella

Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous Jaakko Haavio, virsi 440:5