Piispa ehdokkaat tentissä Kuopiossa

Kysymyksiä tilaisuuteen olivat laatineet puheenjohtajat. Lisäksi yleisö oli saanut esittää niitä netin kautta, joista muutamia kysyttiinkin ehdokkailta paneelin loppuvaiheessa. Mielestäni yleisö olisi voinut esittää niitä myös paikan päällä, se olisi voinut tuoda seurakuntalaisia vähän enemmänkin paikalle.

Kuopion tilaisuus pyörähti käyntiin kysymyksellä Mitkä ovat piispantyön keskeiset painopistealueet Kuopion hiippakunnassa?  Kaikki piispaehdokkaat olivat jotensakin yksimielisiä piispan työn keskeisistä painopisteistä; joiksi he lukivat kirkon ykseyden vaalimisen, pappien ja seurakuntien työn tukemisen sekä rohkaisijan ja innostajan roolin. Ehkä jo tässä ensimmäisessä kysymyksessä näkyi ehdokkaiden Ruokasen ja Häkkisen suurin ero; Ruokanen korostaa opillisia näkökantoja ja Häkkinen haluaa, että marginaalissakin olevat ihmiset pääsisivät osalliseksi Kristuksen tuntemisesta. Häkkisen mielestä piispan pitäisi sanoittaa tämän vuosituhannen uskoa.

Kysymykseen kirkon nuorisotyön uusista näkökulmista piispoilta ei mielestäni tullut mitään uutta.  Kaikkien ehdokkaiden mielestä kasvatus ja opetustyö lasten ja nuorten parissa on tärkeää, mutta mitään uudenlaisia eväitä heillä ei ollut tarjota. Peräänkuulutettin luovuutta ja yhteistyötä perheiden, päiväkotien, koulujen ja ylipäätään kaikkien tahojen kanssa. Sitä perustyötä mitä tälläkin hetkellä seurakunnissa tehdään. Ruokanen haluaa tukea kummiutta, Nuutinen toisi musiikkia, Marjasen näkisi nuorten itse olevan suunnittelemassa toimintaa, Jolkkonen tukisi kotien kasvatustyötä ja Häkkinen löytäisi avaimet nuorista itsestään tähän kehittämiseen. 

Englanninkielinen kysymys aiheutti joillekin ehdokkaille ongelmia, kuten itsellenikin, varsinkaan kun ei osannut varautua tilanteeseen. Ruokanen pääsi vähän jopa snobbailemaan taidoillaan, mutta suhteellisen sujuvasti kaikilta sujui tuo vastaaminen. Jolkkonen jopa vitsaili, että hyvinhän me vastasimme vaikka emme kysymystä kaikin osin ymmärtäneetkään.

Kysymys kirkon lähetystyöstä ja siitä pitäisikö kirkolla olla yhden yksikön malli vai nykyinen malli, jossa seitsemän eri lähetysjärjestöt tekevät työtä kirkon sisällä? Häkkisen mielestä kirkko on ulkoistanut lähetystyönsä. Hän kysyikin onko monta lähetysjärjestöä rikkaus?  Jolkkosen mielestä lähetysnäky on kehittynyt kokonaisvaltaiseksi, jossa yhdistyvät julistus, kansainvälinen diakonia ja poliittinen vaikuttaminen. Marjasen mielestä lähetysjärjestöjen työ on kirkon työtä, mutta lähetysjärjestöjen tulisi tulevaisuudessa tehdä yhteistyötä hallinnon ja talouden alueella. Ruokanen oli ainut, joka on ollut käytännön lähetystyössä, kouluttamassa pappeja Kiinassa. Nuutisen mielestä olisi saatava kasvatettua uusi lähetyssukupolvi, sekä lähetysjärjestöjen tehtävä yhteistyötä lähetyskentillä.

Sitten tullaan mielestäni tärkeään kysymykseen, kun ehdokkailta kysyttiin Mikä on piispan tärkein tehtävä kirkosta eroamisen pysäyttämiseksi? Häkkisen mielestä piispan tulee sanoa rohkeasti, mitä usko on tässä ajassa. Kainulaisen mielestä tärkeintä on uskollisuus omalle asialle. Ruokanen ei usko taikatemppuihin. Jolkkonen peräänkuuluttaa hyvää perustehtävien hoitamista seurakunnissa, uskon merkityksellistämistä ja sitä että etsijänkin saa olla. Marjasen mielestä piispa ei pysty siihen yksin, vaan työhön tarvitaan kaikki kastetut yhdessä. Evankeliumin esillä pitämistä. 

Tuomiokapitulin työtä ehdokkaat haluaisivat kehittää muun muassa seuraavasti: Kainulainen keventäisi hallintoa, Ruokanen toisi avoimuutta, Nuutinen vähentäisi byrokratiaa, Häkkinen nykyaikaistasi johtamista, keskittyisi olennaiseen ja oikeudenmukaisuuteen ja johdonmukaisuuteen ja Marjanen kehittäisi tuomiokapitulia palvelemaan seurakuntia.

Loppupuheenvuoroissaan ehdokkaat saivat kehu itseään ja niinpä ollen kaikilta löytyivät juuret joko Kainuusta, Savosta tai Pohjois-Karjalasta. Piispaehdokkaiden laulunäytteet arvioisin kiitettävän tasoisiksi, niin hyvin ne menivät! Olisin kaivannut  paneelin myös tavallisten seurakuntalaisten kysymyksiä, jotta olisi tiedetty, mitä tavalliset seurakuntalaiset ajattelevat ja miten mieltävät piispanviran?

Erja Vaarala-Saarenpää