Päivän sana 579 (Ilmestyskirja 58)

Mooseksen ja Karitsan virsi

Minä näin taas taivaalla suuren ja ihmeellisen tunnusmerkin: seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Nämä vitsaukset ovat viimeiset, niihin tyhjentyy Jumalan viha.

Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput, 3. ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua:

Ilm 15:1-2

Jumalan johtaman maailmanhistorian lopputapahtumat tihentyvät.

Alkava jakso jättää taakseen monien ahdistusten aikoja. Siirrytään viimeisiin vitsauksiin. Niistä kertova jakso alkaa näyllä kristallisen meren rannalla laulavasta voittajien joukosta, niiden, jotka eivät olleet ottaneet vastaan pedon, antikristuksen, merkkiä. He ovat uineet vastavirtaan ja pitäneet kiinni uskosta Kristukseen ja kulkeneet Jumalan sanan viitoittamaa tietä.

Meri on Raamatussa usein ihmiskunnan ja sen historian vertauskuva. Kristallimeri viitannee tyyneyteen ja harmoniaan. Tämä hämmästyttää, sillä sekä ihmiselle avautuva todellisuus on päinvastainen ja myös Ilmestyskirjan kuvaus on sisältänyt ennen muuta kuvia ahdingosta.. Ehkä kysymys on siitä, että Jumalan näkökulma on toisenlainen. Hän on kaikkeuden Herra. Kaikki tapahtuu Hänen sallimuksestaan ja johdatuksestaan ja siksi lopullinen päämäärä on rikkeetön harmonia. Meri kuitenkin välkehti tulta, joka voi pitää sisällään ne maailman myrskyt, joiden tähden kokemuksemme maailmasta on levoton ja ahdistava kuohunta.

Voittaneiden seurakunta elää maailmassa historian keskellä ja osana sitä. Samalla se on uskon kautta erotettu maailmasta, Jumalan omakseen merkitsemä ja Jumalan luona kerran lopullisen päämääränsä saavuttava. Jo täällä alhaalla vajavaisena ja kerran kirkkaudessa täydellisenä kaikuu heidän laulunsa, joiden keskeinen sisältö on rukous, kiitos ja ylistys Jumalan suurista teoista. Laulua kutsutaan Mooseksen ja Karitsan lauluksi. Sillä on kaksi polttopistettä: Mooses ja Jeesus. Ilmaus tuo mieleen Johanneksen evankeliumin lauseen: ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumalan sana sisältää lain ja evankeliumin. Ne eivät voi olla irrallaan toisistaan. Siksi Vanhan testamentin lakia ei voi hylätä, vaikka Kristuksen kautta annettu armo peittää synnin, jonka laki osoittaa. Laki myös lopulta tuomitsee jokaisen, joka ei tahdo ottaa armoa vastaan. Siitä nousee lopulta Jumalan tuomio.
 

Rukous

Anna meidän yhtyä Mooseksen ja Karitsan lauluun jo täällä, että saisimme laulaa sitä kerran iankaikkisuudessa.

Teksti ja kuva AT