Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi.
"Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."

Luuk 7:40-50

Julkisesti Jumalan tahdon vastaista elämää elävä nainen tuli fariseuksen kotiin, jossa Jeesus oli vierailulla ja itkien pesi kyynelillään Jeesuksen jalat.

Fariseuksen - vain ajateltuun - paheksuntaan Jeesus antoi vastauksen. Hän piirsi vertauksellaan farisuksen eteen kuvaan heistä kahdesta, naisesta ja fariseus Simonista.

Toinen, hyvää elämää viettänyt fariseus ja julkisyntinen nainen lähestyivät Jeesusta eri tavoin. Se, miten he ja miten ihminen yleensä kaikkina aikoina lähestyy Jeesusta, riippuu siitä kokemuksesta, mikä heillä on itsestä. Jolla on paljon velkaa, tarvitsee paljon anteeksiantamusta. Jolla ei ole velkaa tai joka ei tiedä, että todellisuudessa hänellä on, ei tarvitse sitä.

Velka kumpuaa synnistä. Fariseukseltakaan ei puuttunut sitä. Se oli vain erilaista, kuin naisen synti. Hänen ulkoinen lainkuuliaisuutensa ja vilpitön halunsa noudattaa Jumalan lakia sokaisivat hänen silmänsä niiltä synneiltä ja syntisyydelta, jotka hänellä oli ja joiden vakavuus ei ollut vähäisempää kuin naisen syntien. Siksi hän ei tiennyt tarvitsevansa armoa aivan samalla tavalla. Ja siksi hänen elämässään ei nöäkynyt rakkaus Jeesukseen, vaikka ulkonaisesta kohteliaisuudesta ei puuttunutkaan mitään.

Myös nyt on paljon ihmisiä, jotka kunnioittavat uskontoa ja pitävät sitä hyvänä asiana, mutta jotka eivät rakasta Jeesusta. He haluavat olla riittävän välimatkan päässä, ettei uskonto - tai Jeesus itse - liikaa vaikuta heidän elämässään.

Me tarvitsemme sellaista hengellistä heräämistä, jossa meistä tulee syntisiä. Jumala itse vaikuttaa meissä niin että tämä voisi tapahtua. Jos annamme tämän tapahtua, tulee meille myös tarve saada armo, joka on niin suuri, että se peittää koko meidän elämämme.

Rukous

Mun lankeemus on riisunut,
se luontoni on turmellut, kun petti vihollinen.
Minua johda, opeta, vanhurskautees pueta,
veresi voiman kautta kuuliaiseksi auta.

Teksti ja kuva AT
Rukous Oskari Heikki Jussila, virsi 316:2

sivun alkuun

tulosta sivu