Elämän leipä
Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään." He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."
He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'"
Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää." Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
Joh 6:27-35
Leipä edustaa vertauskuvallisessa puheessa kaikkea ravintoa.
Ruokaa syödään ennen kaikkea elämän jatkumiseksi. Makunautinnot, ateriayhteydet ja lepohetket työn lomassa ovat tärkeitä, mutta toisarvoisia asioita.
Jeesuksen käyttämänä vertauskuva menee syvemmälle:
Hän on ikuisen elämän antaja. Usko häneen on kuin ruuan syömistä. Ilman Jeesusta ihminen on kuoleman vallassa, kuoleman, joka tulee kerran toteutumaan ikuisena kuolemana eli erona Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.
Joka tulee Jeesuksen luo, saa nälkänsä tyydytetyksi. Hänellä ja hänessä on Jeesuksen antama elämä. Se tulee vastaavasti toteutumaan kerran näkyvällä tavalla ikuisena elämänä.
Usko omistaa Jeesuksen ja ikuisen elämän. Epäuskoon jääminen jättää ihmisen sen ulkopuolelle.
Rukous
Taivaallinen Isä, elämän antaja.
Sinä lähetit ainoan Poikasi maailmaan elämän leiväksi.
Auta meitä hylkjäämään kaikki, mikä ei ravitse meitä ja elämään Sinun sanastasi, ikuisen elämän sanasta.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen tähden.
Teksti ja kuva Arno Toivanen
Rukous kirkkokäsikirjasta