Lain ja evankeliumin vaikutus
Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
"Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Ilm 1:16-17
Elävän Kristuksen kohtaaminen merkitsee väistämättä kuoleman kokemista. Hänen suuruutensa, pyhyyteensä ja puhtautensa saavat meidät näkemään kirkkaassa valossa oman heikkoutemme, rajallisuutemme, epäpuhtautemme ja syntisyytemme. Koemme murskautuvamme, tuhoutuvamme.
Mutta juuri silloin, kun meillä on tämä kokemus, saammekin kuulla hänen suustaan eläväksi tekevän, lohduttavan ja rohkaisevan sanan: Älä pelkää.
Hän nostaa meidät ylös, kun olemme kaatuneet.
Hän antaa meille elämän, kun olemme kuolleet.
Raamattu selittää tätä kokemusta lain ja evankeliumin vaikutukseksi. Paavali sanoo saman: "Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi." Kirjaimella hän tarkoitti kivitauluihin kirjoitettuja Jumalan käskyjä, lakia, joka paljastaa meidän syntisyytemme. Henki merkitsi tässä lauseessa syntien anteeksiantamuksen eli evankeliumin sanaa, jonka kautta Pyhä Henki vaikuttaa uskon ja yhteyden elämän lähteeseen, Kristukseen.
Rukous
Hän kaataa ja tukee, hän riisuu ja pukee.
Hän lymyy ja ilmestyy taas.
Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks.
Mutta tyhjä ja köyhä taas tuntea saa,
että armonsa rikastuttaa.
Teksti ja kuva AT
Rukous Antti Achrenius, Halullisten sielujen hengelliset laulut
sivun alkuun 
tulosta sivu
