Päivän sana 489 (Ilmestyskirja 10)

Ensi ajan rakkaus

"Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille:

"Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä:

 "Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen* tekoja, joita minäkin inhoan. 

"Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.

Ilm 2:2-7

Taivaassa olevalla Kristuksella on sanottavaa maan päällä elävälle seurakunnalle.

Näin on myös nyt.

Hänellä on sekä kiitosta että moitetta.

Efeson seurakunta ja sen johtaja olivat työssään uskollisia ja kestäviä. He eivät lannistuneet siitä, että Kristuksen sanan julistaminen oli aiheuttanut vastustusta. He säilyttivät myös selvänä kristinuskoon sisältyvän erottelun oikean ja väärän välillä. He eivät suvainneet kaikkea, eivät evankeliumin opin vääristämistä eivätkä Jumalan käskyjen vastaista elämäntapaa. Tästä kaikesta Kristus kiittää heitä.

Moitetta he saavat kuitenkin oman jumalasuhteen väljähtymisestä. He olivat hylänneet ensimmäisen rakkauden, joka heillä oli uskon syntymisen jälkeen Kristusta ja Jumalaa kohtaan. Yhteys Jumalaan ja uskosta nouseva toiminta oli muuttunut rutiiniksi, jossa sydän ei enää ollut samalla tavalla mukana kuin alussa.

Yhteys taivaalliseen Isään on hyvin herkkä asia. Se on kuin pieni liekki, jota tulee aina vaalia ja hoitaa. Siinä ei ole koskaan mitään itsestään selvää. Hoitamattomana se kangistuu ensin kaavamaiseksi, ja sen jälkeen tapahtuu helposti lankeaminen Jumalan tieltä syrjään. Siksi kristityn, seurakunnan ja kirkon tulee aina valvoa ja korjata suuntaa, tehdä parannusta ja palata aina alkuun.

Valvomisen ja jatkuvan parannuksen palkkana on pääsy Jumalan puutarhaan syömään siellä olevasta elämän puusta.

Rukous

Auta herra meitä kaikkia yksityisinä kristittyinä, seurakuntina ja kirkkoina aina valvomaan, että yhteytemme Sinuun pysyy tuoreena ja elävänä.

Teksti ja kuva AT