Piispantarkastuksen tavoite on ollut kahtalainen. Ensiksi olemme halunneet tulla kysymään, mitä Iisalmelle ja sen ihmisille kuuluu. Toiseksi haluamme kysyä, missä seurakunta on nyt ja mihin sen tulisi pyrkiä. Nämä kysymykset linkittyvät toisiinsa, ja se heijastui myös vierailun ohjelmassa.

Perjantaipäivän olemme seurueen kanssa kiertäneet Iisalmea, siis käyneet kylässä. Saimme aloittaa lasten keskeltä päiväkodin sykähdyttävästä lastenkirkosta – kiitos lapsityönohjaajille ja lastenohjaajille ja pastori Katille. Lukiovierailulla vastailimme lukiolaisten teräviin kysymyksiin. Keskustelut kaupunginjohtaja Jarmo Ronkaisen ja kaupungin ja seurakunnan johtavien luottamushenkilöiden ja virkamiesten kanssa olivat tärkeitä. Ne osoittivat, että kaupungin ja seurakunnan yhteistyö ja luottamus toimivat, ja että myös kaupungin puolella on aitoa kiinnostusta esimerkiksi nuorten tukitoimien kehittämiseksi ja vaikeassa tilanteessa olevien iisalmelaisten auttamiseksi.

Haluan kiittää päiväkoti Simpukan johtajaa Marjatta Miettistä päiväkodin esittelystä ja kehittämispäällikkö Kyösti Kauppista osatyökykyisiä valmentavan Toimi-Säätiön esittelystä. Siellä Osmo Nissinen teki seurueeseen lähtemättömän vaikutuksen valoisalla ja määrätietoisella otteellaan.

Iisalmen Sanomien päätoimittaja Jarkko Ambrusin esitteli hyvin avoimesti Iisalmen Sanomien tehtävää ja haasteita seurakuntayhtymän johtoryhmälle. Myös tässä keskustelussa virisi uusia ideoita Iisalmen Sanomien ja seurakunnan yhteistyön kehittämiseksi. Toivon, että seurakunta jatkaa näiden ajatusten kehittelemistä. Söimme ekumeenisen päivällisen hotelli Artoksen tiloissa isä Olavin ja kanttori Kirsi-Marian kanssa.  Päivällisellä Herättäjä-yhdistyksen, Rauhanyhdistyksen ja Kansanlähetyksen edustajat kertoivat oman herätysliikkeensä kuulumisista. Sain vaikutelman, että herätysliikkeiden yhteistyö Iisalmen seurakunnan kanssa toimii, niin kuin pitääkin.

Illalla hotelli Seurahuoneella Rukajärvi-illassa muistimme talvisodan päättymistä tasan 75 vuotta sitten (13.3.1940) sekä iisalmelaisten kohtaloita Rukajärven suunnalla 14. divisioonan joukoissa. Samalla kansalaisilla oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä seurakunnasta ja kaikesta muustakin.

Perjantaina pohdimme Ylä-Savon seurakuntayhtymän johtoryhmän kanssa yhtymän tehtävää, taloutta ja johtamisjärjestelmää. Lauantaina työyhteisöpäivässä pohdimme Iisalmen seurakunnan nykytilaa ja tulevaisuutta yhdessä seurakunnan ja yhtymän työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa.

Haluan korostaa, että piispantarkastus on tiimityötä ja että se on pitkä prosessi. Jo kuukausia aiemmin seurakunta on käynyt läpi itsearviointiprosessin yhdessä hiippakuntasihteeri, työkonsultti Sirpa Juolan ja oppilaitospastori, konsulttiopiskelija Panu Pohjolaisen kanssa. Tällöin on kysytty, miten työyhteisö voi ja mihin toimintaa ja taloutta kannattaa suunnata nyt ja tulevaisuudessa. Toiminnan, hallinnon ja talouden tarkastuksen ovat suorittaneet lääninrovasti Jukka Koivusalo ja pappisasessori Mika Riikonen, molemmat hiippakunnan kokeneimpia kirkkoherroja.

Molemmista, siis itsearvioinnista sekä talouden ja hallinnon tarkastuksista on tehty muistiot. Ne ovat erinomaiset. Ne ovat suuri lahja seurakunnan kehittämistyölle. On tärkeää, että ne eivät jää salaisuuksiksi, siksi toivon, että ne, yhdessä tämän päätöslausunnon kanssa, ovat kaikkien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden saatavilla. On myös tärkeää, että ne eivät jää ilmaan roikkumaan, siksi pidän tärkeänä, että seurakuntaneuvostossa ja työtiimeissä – ja harkinnan mukaan myös yhteisessä kirkkovaltuustossa – käydään avoin keskustelu, miten niissä tehtyjä löytöjä ja kypsyneitä hedelmiä voidaan hyödyntää seurakunnan toiminnan ja hallinnon kehittämisessä. Näiden muistioiden, yhteisten keskustelujen ja omien havaintojen pohjalta nostan esille joitakin näkökohtia. Lopuksi annan myös muutamia kehittämistehtäviä.

Iisalmen seurakunnan toiminnasta

Kävimme pitkän ja perusteellisen keskustelun seurakunnan ”jalkauttamisesta”. Kaikki olivat tavoitteesta yhtä mieltä, mutta oli ja on tarpeellista pohtia, mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Mielestäni tämä keskustelu oli piispantarkastuksen ehkä parasta antia, koska silloin keskusteltiin asian ytimestä: miten Iisalmen seurakunta voisi tulla ihmisiä lähelle ja palvella heitä, jotta iloiseksi tekevä sanoma Jumalan armahtavasta rakkaudesta voisi tavoittaa mahdollisimman monen ihmisen? Miten kuunnellaan ihmisiä ja palvellaan heitä ilman, että luovutaan uskon periaatteista tai sorrutaan halpaan populismiin? Miten löydetään ne, jotka ovat hiljaa odottavat yhteyttä toiseen ihmiseen ja Jumalaan? Miten yhä uudet ihmiset, niin uskoa rohkeasti tunnustavat kuin sitä arasti tunnustelevat, voisivat kokoa seurakunnan omaksi hengelliseksi kodikseen? Miten tehdään seurakunnasta kutsuva, avoin, lämmin ja kodikas kaikille?

Kun etsimme keinoja jalkautumiseen, puhumme kirkon missiosta, lähetystehtävästä.

Sellaiseen pohdintaan panostava kirkko on terve. Sellaisella seurakunnalla on hyvä tulevaisuus.

Tarkoittaako tämä taas uusia töitä entisten lisäksi? Ei.

Iisalmen seurakunnan toiminta on erittäin monipuolista ja laajaa. Se toimii myös hyvin yhteistyössä päivähoidon, koulumaailman, järjestöjen ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Lista on pitkä, ja juuri siksi haluan lukea, mitä kaikkea te saatte aikaan:

Toiminta käsittää jumalanpalvelukset, niiden vastuuryhmät, kasteet, avioliittoon vihkimiset, hautaan siunaamiset ja lukuisat hartaus- ja rukoushetket. Seurakunta järjestää raamattuopetusta, parisuhdekoulutusta, konsertteja ja kinkereitä. Toimintaan kuuluvat onnittelukäynnit, opiskelijatilaisuudet, draamaryhmä, uudet verkkosivut, kuorot ja erilaiset kerhot.

Lapsille ja lapsiperhelle järjestetään pyhäkoulua, päiväkerhoa ja perhekerhoja, vierailuja ½ vuotiaiden lasten perheisiin, onnittelukortit 1-5 vuotiaille lapsille vuosittain ja yhteiset syntymäpäiväjuhlat neljä vuotta täyttäville. Lapsiperheille on vauvakirkko, taaperokirkko ja kirkkomuskari. Järjestetään varhaisnuorten ja nuorten retkiä ja leirejä, viikkotoimintaa ja koulutusta.  Rippikoulut pidetään, isoiskolutus pyörii, koordinoidaan ruoka-apua, tuetaan diakoniatyön ja lähetystyön vapaaehtoisia, kohdataan lukuisia apua tarvitsevia ihmisiä sairaaloissa ja muissa laitoksissa, diakoniavastaanotoilla ja kotikäynneillä. Iisalmen seurakunnan lähetystyö kuuluu hiippakunnan parhaimmistoon ja se tunnetaan.

Tämä toiminta on erittäin laajaa. Luulen, että jos yritätte vielä laajentaa, aika ja voimat loppuvat. Toiminnan jatkuvan laajentamisen sijasta kannattaa keskittyä siihen, että toiminnan laatu pysyy korkealla ja paranee ja että se tehdään näkyväksi iisalmelaisille. Jälkimmäiseen teillä on hyvät mahdollisuudet, sillä vastaava tiedottaja Hanna Lehtonen kuuluu alallaan maan parhaimpiin. Minua kutittelee ajatus, millaisen omasta toiminnasta nousevan voimannäytön Iisalmen seurakunta saisi kesäaikaan torille aikaiseksi.

Seurakuntaneuvosto on hyväksynyt lokakuussa 2013 jumalanpalveluselämän kehittämissuunnitelman, jossa erityisiä vastuuryhmiä perustamalla pyritään antamaan jumalanpalvelukseen liittyvää opetusta ja lisäämään seurakuntalaisten osallistumista jumalanpalveluksen suunnitteluun ja toteutukseen.  Neuvosto on hyväksynyt marraskuussa 2014 vapaaehtoistoiminnan suunnitelman. Siinä on toimintamalli, joka koostuu vapaaehtoisten kutsumisesta ja perehdyttämisestä sekä ehdotus Suurella Sydämellä -ohjelman käyttöönotosta. Nämä suunnitelmat vaikuttavat erittäin lupaavilta. Toivon suurella sydämellä, että niitä jatketaan. Liityn myös teidän varsin yksimieliseen toivomukseen siitä, että seurakunnan sisäisten työalarajoja madaltamiseen tähtääviä toimia jatketaan ja vahvistetaan.

Seurakunnalla on strategia, joka on erittäin hyvä. Nyt on vain tärkeää, että jokainen työntekijä on siitä perillä, osaa sen unissaan ja toteuttaa sitä työssään.

Iisalmen seurakunnan ja Ylä-Savon seurakuntayhtymästä työyhteisönä

Saamieni tietojen ja havaintojen mukaan sekä Iisalmen seurakunnan että Ylä-Savon seurakuntayhtymän työntekijät koetaan ammattitaitoisiksi ja osaaviksi. He kokevat pääsääntöisesti viihtyvänsä työssä hyvin, mistä kertoo se, että työssä on paljon hyvin kokeneita, pitkään palvelleita työntekijöitä. Työ tarjoaa luovuutta ja kehittymismahdollisuuksia. Olen myönteisesti yllättynyt näistä tuloksista, joihin tahdon luottaa. Prosessin eri vaiheissa keskustelu on ollut avointa ja vilkasta.

Monet kokevat hankalaksi jaon hengellisiin ja ”hengettömiin” tai ei-hengellisiin työntekijöihin. Minun on helppo ymmärtää tätä harmitusta. Mielestäni tällainen jaottelu on tarpeeton ja siitä on syytä luopa sekä ajattelun että kielenkäytön tasolla. Se olkoon loppu nyt!

On ehkä hyväksyttävää puhua hengellisen työn tekijöistä (papit, diakonit, kanttorit, NTO:t jne) ja tukipalveluissa toimivista. Mutta vain sillä ehdolla ja ymmärryksellä, että myös jokainen tukitehtävissä toimiva on kirkon työntekijä, joka edistää ja palvelee kirkkolaissa (KL 4:1) mainittua seurakunnan hengellisen tehtävän toteutumista. Tästä seuraa, että tukipalveluissa toimivat osallistuvat hengelliseen elämään mutkattomasti ja omaehtoisesti.

On tärkeää, että annetaan palautetta, sekä kiittävää (julkisesti) että korjaavaa (kahden kesken) ja että jokainen voi kokea arvostusta. Käsittämätöntä on sellainen kulttuuri, jossa osa työntekijöistä tulee kokouksiin myöhässä ja osa lähtee ennen aikojaan. Se kielii väärästä asenteesta omaan työhön tai toisen työhön tai molempiin. Sellainen ei sovi mihinkään työyhteisöön, ei myöskään Iisalmen seurakuntaan.

Ylä-Savon seurakuntayhtymästä

Ylä-Savon seurakuntayhtymän perustaminen on ollut kaukaa viisas ratkaisu. Se on turvannut pienten seurakuntien säilymisen hengellisen työn perusyksikkönä. Samalla ratkaisu on taannut erityistä ammattitaitoa vaativien tukitoimien keskittämisen yhtymätasolle – näitä ovat henkilöstö- ja taloushallinto, kiinteistöjen huolto sekä hautausmaiden hoito. Yhtymässä Iisalmen seurakunta muodostaa rungon ja siihen on voinut liittyä pienempiä, siis erikokoisia seurakuntia. Olen käyttänyt ja tulen käyttämään tätä kirkolliskokouksessa ja muualla hyvänä esimerkkinä toimivasta yhtymästä, johon kuuluu yksi suuri kaupunkiseurakunta ja pienempiä maalaisseurakuntia. En ole kuullut, että Iisalmen seurakunta olisi jyrännyt pienempiä päätöksenteossa, vaikka se ehkä olisi voinut niin tehdä. Tästä haluan sen vastuunkantajia kiittää.

Selvää on, että koska yhtymä on vielä vasta nelivuotias, siinä on vielä monenlaista hienosäätöä. Otan esille kolme kriittistä kohtaa.

Ensiksi on tärkeää oikea työnjako. On tärkeää hahmottaa seurakunnan ja seurakuntayhtymän tehtävän erot. Mielestäni hallintojohtaja Katariina Bergbacka on kiteyttänyt sen oivallisesti talouden ja hallinnon tarkastuksen muistiossa sanomalla, että yhtymän tehtävä on seurakuntien palveleminen, se ei hoida julistuspuolta, vaan keskittyy tukitoimiin. Myös vs. kirkkoherra Martti Sallinen kuvasi strategian pohjalta saman asian hieman toisin sanoin: ”Seurakuntien perustehtävinä ovat sananjulistus ja sakramenttien toimittaminen sekä seurakuntalaisten hengellisiin kysymyksiin vastaaminen ja heidän aktivoimisensa toimimaan yhdessä seurakunnassa. Seurakuntayhtymä palvelee seurakuntia ja luo niille toimintaedellytykset hoitamalla seurakuntien taloutta ja omaisuutta, jäsenrekisteriä, seurakuntatoimistoja, hautaustointa sekä yhteistä viestintää.”

Näin asia on. Tämä työnjako on hyvä kaikkien ymmärtää.

Tästä ei saa seurata väärä ja tarpeeton arvottaminen siinä, kumpi on tärkeämpi, sillä molemmat ovat välttämättömiä. Yhtymää ei olisi ilman seurakuntia. Seurakunnat eivät kykenisi toimimaan kunnolla ilman yhtymää. Sotilaat pelkäävät eniten sitä, että huolto kaatuu, sillä silloin loppuvat eturintamalla ruoka, varusteet, täydennykset – siis kaikki mahdollisuudet selvitä.

Yhtymän kaikilla seurakunnilla voi olla yhteinen perustehtävä ja visio.  Lääninrovasti kiinnitti huomiota siihen, ettei seurakunnan tehtävän ja vision rinnalla tarvitse näkyä erillistä yhtymän tehtävän määrittelyä. Lisäksi vuotuisten tavoitteiden on hyvä olla niin selkeitä ja yksiselitteisiä, että niiden toteutumista voidaan aidosti arvioida toimintakertomusta laadittaessa.

Toiseksi on tärkeää luottamus, me-henki. On tärkeää rakentaa luottamusta ja keskinäistä solidaarisuutta seurakuntien ja seurakuntayhtymän välillä. Yhtymää ei pidä nähdä taistelutantereena, jossa jokainen ajaa vain omaa ja oman seurakunnan etua, vaan yhteisenä välineenä, joka palvelee kokonaisetua. Yhtymän on puolestaan tärkeää tehdä voitavansa, jotta jokaisella seurakunnalla on tasapuoliset ja parhaat mahdollisuudet tehdä hengellistä työtä ja selvitä velvollisuuksistaan.

Kolmanneksi on tärkeä selkeä johtamisjärjestelmä. Seurakuntia on paljon, yhtymässä päälliköitä on paljon ja johtoryhmän tehtävät näyttävät melko epämääräisiltä. Palautteen perusteella myös hallinto koetaan kankeaksi ja päätöksentekojärjestelmä syystä tai toisesta vaikeaksi, enkä usko, että vika on kenessäkään henkilössä. Esimerkiksi Varpaisjärven leirikeskus on ollut myynnissä käytännössä jo vuodesta 2008 lähtien. Nyt se rasittaa budjettia ja kunnostamattomana sen arvo laskee. Päätöksiä pitää uskaltaa tehdä.

Yhteisten keskustelujen pohjalta näyttää siltä, että sekä johtamisjärjestelmässä että päätöksentekosysteemissä on vielä kehittämistä. Mielestäni on tarpeellista, että jatkatte konsulttien avulla hyvin alkanutta työtä johtoryhmän tehtävän kehittämisessä. Samalla on mahdollisuus varautua jo etukäteen siihen, miten seurakuntayhtymän mahdollinen laajeneminen hoidetaan, jos toukokuussa kirkolliskokous hyväksyy uuden seurakuntarakennemallin. Tuon seurauksena näyttäisi siltä, että Kiuruvesi ja Vieremä sekä mahdollisesti tulevan Nilakan kunnan seurakunnat tulisivat osaksi Ylä-Savon yhtymää. Tuo muutos kasvattaisi taloudellisia lihaksia, mutta olisi myös johtamisjärjestelmälle entistä haastavampi.

Taloudesta ja hallinnosta

Seurakuntayhtymän ja seurakunnan taloutta on hoidettu hyvin. Se on tiukka, mutta vakaa. Erityinen kiitos kuuluu talouspäällikkö Marko Ropposelle ja hallintojohtaja Katariina Bergbackalle. Ja täytyy sanoa, että kirkkoherra Janne Bovellan on talouden ja hallinnon hoitamisessa erityisen osaava, näissä asioissa hän kuuluu hiippakunnan kirkkoherrojen kärkijoukkoon.

Vaikka tilanne on nyt hyvä ja vakaa, pitkällä tähtäimellä on syytä varautua niukkuuden aikoihin. Se tarkoittaa ensiksi sitä, että tarpeettomista kiinteistöistä tulee luopua. Vaikealta se voi tuntua, mutta päätöksiä pitää uskaltaa tehdä. Omaisuuden myynnissä rajat tulevat aika pian vastaan, ja siksi on tärkeää arvioida koko ajan henkilöstörakennetta. Se ei saa paisua, mieluummin toisinpäin.

Tarkistetut kiinteistöt, arkistot ja hautausmaat on hoidettu asianmukaisesti. Siitä kiitos asiaa hoitaville päälliköille ja henkilökunnalle.

Kehittämistehtäviä

Kirkkojärjestyksen 18. luvun 7 §:n nojalla annan Iisalmen seurakunnalle ja Ylä-Savon seurakuntayhtymälle seuraavat kehittämistehtävät:

1. Ylä-Savon seurakuntayhtymä jatkaa itsearviointivaiheessa jo alkanutta johtamisjärjestelmän kehittämistä. Tavoitteena on selkeyttää johtoryhmän tehtävää ja yhtymän päätöksentekojärjestelmää. Työssä tulee ottaa huomioon mahdollinen yhtymän laajenemisen vaikutus.

2. Iisalmen seurakunnassa jumalanpalveluksen ja vapaaehtoistyön kehittämistä jatketaan seurakuntaneuvoston hyväksymien suunnitelmien pohjalta. Tähän tarvitaan kaikkien työntekijöiden tuki.

3. Iisalmen seurakunta päivittää yhdessä vuoden loppuun mennessä seurakunnan työyhteisön pelinsäännöt, jonka laatimiseen osallistuvat kaikki työntekijät. Paperin tulee olla lyhyt, konkreettinen ja kaikkien tiedossa. Siinä tulee käyttää sanoja ”kunnioitus” ja ”kellokuri” – muuten saatte vapaat kädet. Sen hyväksyy toimivaltainen elin niin, että se velvoittaa kaikkia.

4. Papisto jatkaa jo aiemmin alkanutta ryhmätyönohjausta kuluvan vuoden loppuun. Sen päätyttyä kirkkoherra lähettää arvion tuloksista piispalle ja lääninrovastille.

5. Papeille ja kanttoreille vuokratuissa työtiloissa ns. ”Kirkkopuiston sakastissa” on sisäilmaongelmia. Ongelmat kartoitetaan yhteistyössä isännöitsijän kanssa ja mikäli korjattavaa löytyy, on ryhdyttävä pikimmiten toimenpiteisiin tai hankittava terveet vuokratilat.

Muutkin prosessissa syntyneet löydöt ovat vapaasti käytettävissänne. Pyydän esimiehiä jakamaan tämän päätöslausunnon sekä piispantarkastuksessa syntyneet asiakirjat (itsearviointi sekä talouden ja hallinnon tarkastus) luottamushenkilöille ja työntekijöille. Lääninrovasti Jukka Koivusalo suorittaa jälkitarkastuksen vuoden sisällä, ellei erikseen toisin sovita.

Iisalmen seurakunnan ja Ylä-Savon yhtymän piispantarkastus on ollut monella tavalla poikkeuksellinen. Aluksi oli tarkoitus tarkastaa vain seurakunta, mutta yhtymä halusi mukaan – erinomainen merkki sitoutumista. Kirkkoherra Janne Bovellan on tehnyt perusteellisen valmistelutyön. Olemme saaneet tulla pitkälle valmisteltuun pöytään hänen ansiostaan. Vs. kirkkoherra Martti Sallinen on hypännyt liikkuvaan junaan ja taitavasti ohjannut sen maaliin saakka. Haluan teitä molempia sydämellisesti kiittää. Erityinen kiitos myös lääninrovasti Jukka Koivusalolle ja pappisasessori Mika Riikoselle, jotka ovat nyt viimeistä kertaa näissä tehtävissä.

Pyhä Raamattu vertaa seurakuntaa kolmeen asiaan. Kuva ”Jumalan vaeltavasta kansasta” muistuttaa, että olemme koko ajan liikkeellä uuteen ja että kuljemme taivasta kohti. Kuva ”Kristuksen ruumiista” muistuttaa, että Kristus on seurakunnan pää (ei piispa) ja että ruumiissa tarvitaan erilaisia jäseniä, kykyjä, taitoja ja ominaisuuksia. Kuva ”Jumalan perheväestä” muistuttaa, että hyvän kodin tunnusmerkit sopivat yksi yhteen hyvän seurakunnan kanssa. Toivon, että rakennatte yhdessä tällaista seurakuntaa. Herra olkoon teidän kanssanne.