Petri Laaksonen teki levyn surusta ja kuolemasta elämää ylistäen. ”Haluan rohkaista ihmisiä pysähtymään kuoleman äärelle”, kertoo Petri Laaksonen uudesta In Memoriam -levystään – joka on oikeastaan täynnä rakkauslauluja. Samalla levy juhlistaa Laaksosen 30-vuotista uraa säveltäjänä.

Laulaja, lauluntekijä Petri Laaksonen pursuaa elämää. On kuin sata salamaa iskisi tulta, kun uusi levy ja siihen liittyvä 27 paikkakunnan konserttikiertue pitävät miestä vauhdissa. Periaatteessa siinä ei ole mitään ihmeellistä yli 20 vuotta päätoimisena artistina esiintyneelle taiteilijalle.

Vielä pari vuotta sitten kaikki oli kuitenkin toisin. Petri oli menettänyt vuoden sisällä sekä äitinsä että veljensä: ensin 69-vuotias äiti menehtyi rintasyöpään, ja yhdeksän kuukautta myöhemmin kuoli yllättäen alle 50-vuotias pikkuveli Mika.

”Olin täysin lannistettu. Kuin simpukka, joka vain halusi pysyä kuoressaan. Jaksoin tavata yhden ihmisen kerrallaan. Rohkaisut ’kyllä elämä jatkuu’ tuntuivat kauhean pinnallisilta verrattuna siihen, mitä tunsin. Eikä elämän jatkuminen edes tuntunut merkitykselliseltä”, Petri muistelee.

Kokemukset veivät myös halun ja kyvyn tehdä lauluja. Aika ja etenkin asioiden kohtaaminen kuitenkin kannattelivat elämää. ”Suoraan sanoen en olisi uskonut, että näin voi käydä: tunnen taas eläväni, uskallan olla avoin”, Petri toteaa. Viiden vuoden tauon jälkeen on myös syntynyt levy, eräänlainen viime vuosien testamentti. ”Tämä levy minun oli pakko tehdä. Asia, joka tuli niin perusteellisesti kohti, piti myös käsitellä perusteellisesti. Toivon, että laulut voisivat koskettaa, lohduttaa ja rohkaista myös muita.”

In Memoriam

”Olen aina tiennyt, mistä laulan, mutta näiden laulujen tarinaa elän todeksi aivan uudella tavalla niitä”, Petri kuvaa.  ”Sain olla viimeiset ajat äidin luona. Muistelimme hyviä päiviä, yhdessäolon hetkiä, rakkaita ihmisiä elämän varrelta. Sain pitää häntä kädestä, laulaa ja lukea lempirunoja, minkä lähestyvien jäähyväisten liikutukseltani kykenin. ’Kaikki on hyvin’, halusi tuo rohkea nainen minulle sanoa.”

”Äidin ei tarvinnut lähteä pois yksin ja hän nukahti levollisesti. Tämä herätti minut ymmärtämään, miten äärettömän tärkeää kuolevalle ihmiselle on, että lähellä on toinen ihminen kuulemassa, olemassa. Kuolema ei tunnu silloin niin pelottavalta, ei lähtijästä eikä meistä jäljelle jäävistä. Sitä asiaa halusin pitää laajemminkin esillä.”

Ensin syntyi ajatus konsertista. ”Järjestin kotiseudullani Sauvossa ja Paimiossa In Memoriam -kirkkokonsertit saattohoidon hyväksi. Se oli mahtava kokemus. Paikalle tuli yhteensä reilut 1 000 ihmistä, ja saadulla tuotolla on nyt koulutettu alueelle joukko vapaaehtoisia poislähtevien tueksi”, Petri iloitsee.

Konserttien jälkeen virisi idea aiheeseen liittyvistä uusista lauluista ja uudesta levystä. Vielä tarvittiin kuitenkin parin vuoden aikalisä.

”Oli ollut raskasta saattaa äiti haudan lepoon, mutta elämäni raskain kokemus oli pikkuveljen arkun kantaminen hautaan”, Petri kertoo. ”Luovuuden uudelleen löytyminen vei aikansa. Yhtään aiemmin en olisi tämän levyn tekoon pystynyt.”  Laulujen valmistuttua hyvin henkilökohtaisen levyn teko ei tuntunut lainkaan ylivoimaiselta. ”Olin tähän teemaan niin emotionaalisesti motivoitunut.”

Silti yksi levyn lauluista on ollut esittäjälle vaativuudessaan ylitse muiden. ”Veljelleni omistettu Kyyhkysenmieli, jonka tekstiin Markus Bäckman tavoitti asian kipeyden täydellisesti. Mietin jopa, miten uskallan ryhtyä sitä säveltämään. Siinä on niin valtava herkkyys ja dynamiikka – mutta juuri siksi se täytyi lopulta tehdä.”

”Ovenpielestä katselit myrskyjä maan / sitten silmäsi suljit ja hyppäsit vaan. / Kevään siivillä taivaalle nousit, /  kesän kauneimman pilvissä sousit, / syksyn viimoja siipesi kestäneet ei, / talvi voimasi viimeiset vei”, Petri siteeraa.

”Se ei mennyt levylle ensimmäisellä otolla ja vaatinee aikamoista keskittymistä konserteissakin.”

Kuoleman ja surun käsittely kokonaisen albumin verran ei ole helppo kokonaisuus. Levy pystyy kuitenkin näyttämään kuoleman elämän kannalta moniulotteisina tarinoina: on toki ikävää ja kaipausta, mutta myös irti päästämisen viisautta, muistamista ja muistetuksi tulemista, hetkeen tarttumisen mahdollisuutta, rauhaan laskeutumista, elämän jatkumista.

Tummasävyisestä teemastaan huolimatta levy itsessään onkin valoisa. Täynnä rakkauslauluja. ”Kun elämä näyttäytyy juuri sellaisena kuin se oikeasti on, se koskettaa ihmistä syvältä. Kun ajattelen vaikkapa äitini kuolemaa ja hautajaisia, tajuan, että niihin liittyy myös jotain kaunista. Ehkä surua vahvemmin meitä itkettävä elementti onkin rakkaus”, Petri muistuttaa.

”Jäit minuun, jäit minuun. / Sydämessäni sä elät edelleen, se kantaa yli yön ja aamun ihmeeseen. / Jäit minuun, jäit minuun. / Vaikken koskettaa sua saata, yhä taivas hipoo maata / ja mä huomaan kivun painon kevenneen. / Jäit minuun, minuun.”

Eläköön elämä  

Uusi levy valmistui parahiksi artistin juhlavuoteen. ”Julkinen musiikkiurani alkoi 30 vuotta sitten Suomen Euroviisukarsinnan voittaneella Eläköön elämä -laululla. Minulle ei voisi paremmin sopia, että alku on juuri tuossa laulusta. Elämästä ja elämän puolesta olen pyrkinyt lauluja sen jälkeenkin tekemään”, Petri painottaa.

”Paljon tuossa ajassa on tietysti tapahtunut. Olen menettänyt molemmat vanhemmat ja ainoan veljeni eikä kuoleman kohtaamisen jälkeen mikään asia ole enää entisensä. Mutta on mentävä eteenpäin niillä pelimerkeillä, joita nyt on. Ajattelen edelleen, että eläköön elämä on mahtava slogan.”

”Toki kuolemakin koskettaa ja tavoittaa näin keski-ikäisenä itsenkin eri tavalla kuin aiemmin. Kun elämää alkaa katsoa sekä eteen- että taaksepäin, miettii myös ihmisen tarvetta tulla nähdyksi ja muistetuksi. Ihmisen elämä on vain häivähdys. Vieläkö se välähtää jonkun mielessä vuosikymmenten jälkeen?”

”Yhä tärkeämmäksi alkaa ymmärtämään elämisen – toisaalta itsen kanssa, viihdynkö omassa elämässäni, toisaalta sen osalta, miten osaan elää toisten kanssa. Pienistä, yksinkertaisista asioista tulee entistä tärkeämpiä”, Petri painottaa.

”Levyn tekeminen oli minulle tarpeellinen, terapeuttinen kokemus. Olen jopa hyväksynyt sen, että äiti ja veli kuolivat ’kesken elämänsä’. Sillä mitä on ’kesken’? Olisiko sille, milloin elämä tulee ’täyteen’, yhtä ainoaa mittaa?”

”Olen myös huomannut, että vaikka luulin pettymyksen ja tappioiden tekevän minut katkeraksi, se, mikä onkin lisääntynyt, on kiitollisuus.”

In Memoriam onkin Petrin mukaan pohjimmiltaan elämän ylistystä. Osaltaan sitä vahvistaa sekin, että konserttien tuotosta ohjataan osa Kirkon Ulkomaanavun kautta Jordaniassa sijaitsevilla pakolaisleireillä elävien syyrialaislasten ja -nuorten hyväksi.