Mikä on paras ateria, johon olet osallistunut? Keitä oli paikalla? Mitä söitte ja joitte? Miksi olitte kokoontuneet yhteen? Millainen tunnelma aterialla oli? Mistä puhuitte vai vallitsiko ympärillä merkitsevä hiljaisuus?
Jeesus ja ne kaksitoista miestä kokoontuivat yhteiselle juhla-aterialle aivan niin kuin moni sinä iltana. Paljon hyvää ruokaa, viiniä, puheensorinaa, maljapuheita isännälle… Jeesus rikkoi kaavaa: hän oli yhtä aikaa isäntä ja palvelija. Meni ja pesi niiden kahdentoista tomusta likaiset jalat, ei olisi tarvinnut, paitsi että tarvitsi.
Maljapuheita, ruokaa, viiniä, lauluakin – tuskin osasivat miehet aavistaa, mitä tuleman piti, vaikka kaikki oli jo heidän silmiensä edessä. ”Yksi teistä pettää minut.” Hätäännys. En kai se ole minä, enhän. ”Tee se, mitä aiot, mutta tee se pian.” Tunnelma muuttui, eikä mikään ollut ennallaan.
”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Hän mursi leivän. ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Viinimalja kiersi. Osa otti ison kulauksen, osa vain pienen siemauksen. Ateria oli saanut uuden merkityksen. Tuossa Pyhän Eliaan kirkossakaan ei tarjota voitonmaljoja onnistujille, vaan anteeksiantoa oman elämänsä pettureille. Millaisen maljapuheen sinä pitäisit Jeesukselle?
Kun tapahtuu suuria, ehkä tarvitset aikaa ajatella, hiljentyä, rukoillakin. Kävele kohti Pyhän Ristin kirkkoa, ja etsi paikkaa Kirkkopuiston leikkikentän kesäkioskilta.