Uutiset

Uutislistaukseen

Janne Bovellanin lähtömessun saarna

Iisalmen seurakunnan kirkkoherran tehtävistä uusiin haasteisiin siirtyneen Janne Bovellanin lähtömessua vietettiin viime sunnuntaina 13.1. Voit lukea tästä Jannen lähtömessuun laatiman saarnan kokonaisuudessaan.  

 

50230688_2205276549715203_6438661421340295168_n (1)_THUMB.jpg


Jeesuksen kaste

1. sunnuntai loppiaisesta Mt. 3:13-17

Kuinka moni teistä on ollut ristijäisissä?

Uskoisin, että monet teistä ovat olleet vanhempina, isovanhempina, kummina, sukulaisena, ystävänä. Ristijäiset ovat olleet yhteiskunnassamme lapsuuden juhla. Uusi ihminen on otettu sukuun ja yhteiskuntaan. Monet vanhemmille se on myös nimenantotilaisuus. Perinteinen puheenaihe on ollut, kuka on lapsen nimen keksinyt: pappi vai vanhemmat? Ristijäissä lapsi rekisteröidään nimen kautta väestökirjanpitoon.

Ristijäissä on myös hengellinen puoli. Kasteessa Jeesus itse toimii. Hän uudesti synnyttää meidät. Meidät otetaan Jumalan lapsiksi ja kristillisen seurakunnan jäseniksi. Kastettu voi ottaa kaiken sen vastaan, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt: pelastuksen osallisuuden, mahdollisuuden syntien anteeksiantoon, yhteisen elämän Jumalan kanssa.

Jeesuksen ristijäiset olivat hieman toisenlaiset kuin pienen lapsen. Matteuksen evankeliumin perusteella tiedämme, että unessa enkeli ilmoitti Joosefille lapsen nimen ja elämän työn merkityksen Marian raskauden alkuvaiheessa. Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. 21 Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.(Matteus 1:21).

Jeesuksen kaste tilanne oli erikoinen. Johannes Kastaja oli haluton kastamaan Jeesusta, koska hän tiesi Jeesuksen aseman. Jeesus on Jumalan lähettiläs. Johannes oli Jeesuksen tien raivaaja. Jeesuksen ja Johanneksen välinen suhde oli myös epäselvä. Johannes oli julistanut Jumalan sanaa jo pidempää. Jeesus oli aloittamassa kolme vuotista julkista toimintaansa, joka hänen kasteestaan alkoi. Molemmat opettivat Jumalan tahdosta.

Jeesus kehotti Johannes Kastajaa kastamaan hänet, koska Jumalan vanhurskas tahto oli täytettävä. Jeesus oli tulossa täyttämään kaikkivaltiaan Jumalan tahdon. Se alkoi opetuspuheilla ja ihmeteoilla. Jeesus puhui myös kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Pääsiäisen tapahtumista tiedämme, että hän kuoli, nousi kuolleista ja palasi Jumalan luokse Taivaaseen: Hän myös lupasi tulla takaisin hakemaansa omansa pois Taivaaseen.

Jeesuksen aseman vahvistamiseksi Jumala ilmoitti Poikansa aseman ja merkityksen, joka on hyvin harvinaista Uuden testamentin kirjoituksissa. Jeesus on hänen rakas Poikansa, johon hän oli mielistynyt. Jeesus kaste oli selkeästi ilmoitustapahtuma. Kysymys ei siis ollut nimenantamisesta tai Ihmisen liittämisestä Jumalan seuraajaksi kuten meillä on kasteella tapana.

Evankeliumin ääressä jäin pohtimaan kahta kohtaa: Jumalan vanhurskas tahto sekä Jumalan suora ilmoitus. Mikä oli Jumalan vanhurskas tahto? Vanhassa testamentissa vanhurskaus ymmärrettiin Jumalalta tulevaksi oikeamielisyydeksi. Jumala on vanhurskas. Hän lahjoittaa ja antaa vanhurskautensa ihmisille, joissa Jumalan vanhurskaus näkyy hyvinä tekoina ja rakkautena lähimmäisiä kohtaan. Kysymys siis Jumalasta lähtöisin olevasta ominaisuudesta. Ihminen ei voinut omilla teoilla tai ansioilla saavuttaa niitä vaan saa sen lahjaksi Jumalalta.

Uudessa testamentissa vanhurskaus saa uudenlaisia piirteitä. Vanhurskauden lähtökohta on Jumalassa. Jumala voi tehdä ihmisen vanhurskaaksi armossaan ja rakkaudessaan. Ihminen voi saada Jumalan vanhurskauden osakseen syntien anteeksiantamuksessa. Jumalan vanhurskauden perusta meitä kohtaan on Jeesuksen Kristuksen sovintotyössä ristillä.

Mikä on vanhurskaus? Eläkkeellä oleva professori Lars Aejmelaeus on kirjoituksessaan määrittänyt vanhurskauden tilaksi, jossa ihmisen asiat ovat Jumalan kanssa pelastuksen kannalta kunnossa. Vanhurskaus merkitsee Jumalalle kelpaavuutta.

Miten ihmisestä tulee sellainen, jolla on Jumalan kanssa uskon asiat kunnossa eli vanhurskautettu? Vanhurskauden perusta on Jeesuksen Kristuksen sovintotyössä. Jeesuksen sovitus kuoleman kautta tarvittiin, koska ihminen ei kyennyt elämään synnitöntä elämää. Jumalan näki parhaaksi laittaa Poikansa Jeesuksen maailmaan pelastamaan meidät kadotukselta. Jumala on siis halunnut antaa syntiselle ihmiselle uuden mahdollisuuden Jeesuksessa Kristuksessa, jotta hänen pelastussanomansa toteutuisi.

Tänään Jumala kutsuu meitä luokseen ja elämään yhteydessään. Meitä kutsutaan myös Taivaaseen kuoleman jälkeen, jossa meillä on hyvä olla. Jumala ei meiltä mahdottomia odota: syntien tunnustamista ja oman rajallisuuden kohtaamista. Jumala on luvannut kuulla meitä. Katuvan ja syntisen hän on luvannut armahtaa. Hän antaa Jeesuksen sovituksen perusteella synnit anteeksi. Jumala antaa sydämeen rauhan. Hän lahjoittaa uskon, sydämen luottamuksen meille arkipäivän elämän voimaksi. Hän avaa meille myös elämän suunnan pelastuksen ja iankaikkisen elämän, jonne saamme mennä ja kulkea.


Vanhurskauteen liittyy yhteisöllinen puoli. Jeesuksen opetus lähimmäisen rakkauteen saa uskosta hyvän pohjan. Uskon tuella voimme olla tekemässä hyvää ja rakentamassa parempaa yhteiskuntaa. Kykymme kuunnella lähimmäisen tarpeita voi hieman parantua. Uskon kautta olemme Jumalan vanhurskauden välikappaleita. Elämme todeksi kahta Jeesuksen perusopetusta: palvella Jumalaa ja rakastaa lähimmäistä.

Vanhuskauden suhteen meillä ihmisillä on omia painotuksia, joihin olemme kompastumassa. Jumalan vanhurskaudesta ajattelemme ja osin opetamme kuin Jeesuksen ajan juutalaisuus.  Jumala on vanhurskas. Hän lahjoittaa ja antaa vanhurskautensa ihmisille, joissa Jumalan vanhurskaus näkyy hyvinä tekoina ja rakkautena lähimmäisiä kohtaan. Aikamme uskontulkinnoissa lähtökohta on Jumalan kaikkivoipa rakkaus, jonka osalliseksi kasteessa pääsemme. Se välittyy meille Jeesuksen kautta, jonka tahtoa meidän on noudatettava. Jumalan rakkaus näkyy meissä, kun teemme hyvinä tekoa toisiamme tai heikompia kohtaan.

Jumalan rakkauden sisältöön ei kuulu puhuminen maailman lopusta ja viimeisestä tuomiosta. Enää ei sanota, että jokin teko olisi syntiä 10 käskyn perusteella. Syitä omantunnon vaivoille ei haeta uskon kysymyksistä. Jokapäiväinen kilvoittelu synnin ja pelastuksen välillä on historiaa, koska jokainen ihminen kykenee omalla tahdolla elämään todeksi uskoaan. Lieneekö Jumalasta ja hänen tahdostaan on tullut ihmisen mittaista. Se, mikä meille sopii, ja on omasta mielestämme hyvää, otamme Jumalan tahdosta vastaan ja huomioon. Loput heitämme syrjään.

Päivän evankeliumin ääressä tämä tuntuu vielä omituiselta, kun Jumala itse ilmoittaa kansalle, että tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä. Matteus luo eteemme Jumalan, joka samassa hetkessä on näkyvästi esiin kolmessa eri persoonassaan: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Evankeliumin ääressä jotenkin tunnen, että yksilöinä ja kirkkona meillä on töitä edessä. Jumalan suorasta sanasta voimme lähteä liikkeelle. Kuunteleminen on tärkeää. Mitä Jumala haluaa minulle tänään puhua? Jumalan sana paljastuu meille paremmin, kun hiljennymme. On laitettava arkinen elämä pieneksi hetkeksi sivuun. Meidän on annettava Jumalan olla Jumala: kaikkivaltias, kolmiyhteinen, meistä riippumaton, ihmisen yläpuolella oleva, ihmisen mielessä käsittämätön Jumala. Nöyrälle ja etsivälle ihmiselle Jumala paljastaa itsensä riittävällä tavalla. Meidän on myös luovuttava omasta asenteestamme, joka johtaa meitä synnin teille. Emme ole tiedä kaikkea.

Myös kirkon opetusta voisi suunnata nykyistä enemmän uskon kysymyksiin: sovitukseen, anteeksiantamukseen, pelastushistorialliseen Raamatun tulkintaan ja kolmiyhteisen Jumalan tuntemiseen.

Tämä ei ole helppo tie, kun meidän kohdattava oma rajallisuus ja tunnustettava parannuksen teon tarpeellisuus. Oikeastaan tähän pisteeseen Jeesus tähtää opetuksessaan ja toiminnassaan. Katuvalle ja syntiselle ihmiselle Jumala on armollinen. Hän pelastaa ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa ja tunnustavat syntisyytensä. Jumala laskee Jeesuksen sovintotyön katuvan eduksi. Jumala lahjoittaa hänelle uskon ja luottamuksen. Uskon varassa voimme elää tätä päivää turvallisin mielin. Uskon kautta olemme Jumalan käsivarsilla riippuvainen hänestä. Se on hyvä paikka, kun Jumala kantaa meitä. Tällä on myös yhteiskunnallista vaikutusta, jos saamme sen massojen pariin. Yhteisiin asioihin voimme saada sellaisia perusteita, että elämän laatu voi parantua.

Tarvetta on Jumalan sanalle ja tahdolle Suomessa ja maailmalla riittää. Toivottavasti löydämme yksilöinä ja kirkkona Jumalan vanhurskauden. Saamme elää sen alaisuudessa ja viedä sitä myös niiden luokse, jotka tarvitsevat sitä ja jotka eivät ole sitä kuulleet. Silloin Jeesuksen sanat Jumalan vanhurskaudesta ja Jumalan tahdon kuulemisesta menevät eteenpäin ja kantavat meitä.

Janne Bovellan 

2019-01-15 12:41:00.0