Marianpäivä 22.3.2020

Lk 1:39-4.5

Saarna vs. kirkkoherra Juha Antikainen 

Ystävät Kristuksessa. Minulla on tänään tässä saarnassa kolme eri näkökohtaa. Ensimmäinen liittyy koronavirukseen ja poikkeustilaan Suomessa. Toinen liittyy tämän sunnuntain paikalliseen teemaan – vietämme Iisalmessa invalidien kirkkopyhää. Kolmas liittyy tämän sunnuntain kirkkovuosiaiheeseen: vietämme Marian ilmestyspäivää.

Ensimmäiseksi:

Me elämme erikoista, poikkeuksellista aikaa. Koronaviruksen vuoksi Suomessakin on otettu käyttöön joukko toimenpiteitä, joita ei ole ennen nähty. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on hidastaa viruksen etenemistä ja antaa yhteiskunnalle, varsinkin terveydenhuollolle, aikaa ja valmiuksia varautua tilanteeseen. Yksi näistä toimenpiteistä on ihmisten kokoontumisvapauden rajoittaminen. Sen mukaisesti täällä Kustaa Aadolfin kirkossa ovat paikalla vain papit, kanttori ja suntio läsnä toimittamassa tätä jumalanpalvelusta. Seurakunta, te ystävät seuraatte tätä palvelusta internetin kautta. Näin jumalanpalvelusten pitämisen ketju ei katkea edes tässä tilanteessa. Yhdessä me olemme, vaikka vähän uudenlaisella tavalla. Ja kuten olette ehkä huomanneet, Ylä-Savon seurakunnat tuottavat nyt joka sunnuntai klo 10 radioitavan jumalanpalveluksen Radio Sandelsin kautta.

Moni varmasti pohtii vaikeita kysymyksiä tällaisessa tilanteessa. Joku kysyy, miksi tällainen tartuntatauti on päässyt leviämään. Joku haluaa nähdä siinä jonkun tarkoituksen. Ihmisen peruskysymys vaikeuksien hetkellä on: miksi? Miksi näin sai käydä? Jo vanhan maailman aikaan ihminen kysyi tätä samaa. Kun eräs mies oli sairas, kysyivät toiset Jeesukselta, miksi tämä oli sairas. Oliko hän tehnyt syntiä, tai hänen vanhempansa. Jeesus torjui sen ajatuksen, että sairaus olisi synnin seuraus. Tämä on meille ajankohtainen opetus. Sairaus ei ole synnin seuraus. Ei tartuntataudilla ole tarkoitusta. Se on osa luonnon järjestelmää, vaikka meidän on sitä ehkä vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Ei taudilla ole moraalista tavoitetta. Se vain on. Mutta luonnontiede auttaa meitä kyllä ymmärtämään, mikä saa sairauden aikaan ja miten se etenee. Tämä voi olla meille vaikea pala: ajatella, ettei sairaudella tai onnettomuudella ole sinänsä tarkoitusta.

Mutta… voimme silti oppia tästä kaikesta jotain. Oppia jotain tästä maailmasta ja yhteiskunnan toiminnasta. Oppia jotain elämän arkisten itsestäänselvyyksien, pienten arjen asioiden arvosta: miten mieltä lämmittävää on, kun voi pistäytyä naapurissa, sukulaisen tai kaverin luona; miten mukavaa on käydä kirjastossa tai tapahtumissa, tulla seurakuntaan ja olla ihmisten kanssa, vähän vieraidenkin. Miten kivaa on mennä töihin tai koululle ja nähdä tuttuja. Voimme oppia jotain siitä, mikä tässä elämässä on todella tärkeää.

Tärkeää on myös toimia vastuullisesti: seurata uutisia ja toimia viranomaisten antamien ohjeiden mukaan. Pitää huoli omasta ja toisten terveydestä. Luottaa viralliseen tietoon ja välttää juorujen ja kuvitelmien levittämistä. Luoda myös lapsiin ja nuoriin sekä vaikeassa asemassa oleviin turvallista mieltä.

Toiseksi:

Tänään meillä Iisalmessa on invalidien kirkkopyhä. Valmistelimme tätä yhdessä Iisalmen invalidien kanssa, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat koronaviruksen vuoksi. Mutta minä mietin, että eikö tämä juuri nyt vallitseva poikkeustila avaa meille niin sanotusti tavallisille ihmisille invalidin todellisuutta. Meillä jokaisella on nyt rajoitteita. Emme pysty tekemään niitä asioita, joita ”kaikki tekevät”, joihin olemme tottuneet, joihin meillä tuntuisi olevan oikeus. Ei vain onnistu, emme pysty. Meillä on rajoitteita, mutta se ei tee meistä yhtään vähempää ihmisiä, ei yhtään vähennä meidän ajattelumme ja tunteidemme syvyyttä, ei meidän halujemme ja toiveidemme voimaa, eikä rajoitus tai vamma mitenkään vähennä meidän rakkautemme, uskomme tai kaipuumme syvyyttä. Näinä viikkoina… me kaikki olemme invalideja. Meillä kaikilla on nyt rajoitteita ja arkea vaikeuttavia pulmia. Me olemme kaikki invalideja.

Voisiko tämä avata silmiämme niille, joilla on vastaavia rajoitteita ihan tavallisissakin oloissa? Että näkisimme näiden ihmisten tarpeiden, toiveiden ja halujen olevan ihan yhtä tärkeitä kuin ”tavanomaisten ihmisten” tarpeiden ja toiveiden? Että näkisimme kaikkien ihmisten olevan samanarvoisia toistensa edessä – ja Jumalan edessä

Kolmanneksi:

Tänään on Marian ilmestyspäivä. Maria, Jeesuksen äiti, tuo ihailtu, monin kuvin ja lauluin kuvattu ihminen, nuori nainen. Nuori nainen, josta tuli Theotokos, Jumalansynnyttäjä.

Me olemme tottuneet ajattelemaan, että Maria oli vain kuuliainen palvelijatar, joka alistui hänelle annettuun tehtävään. Evankeliumin Maria on kuitenkin toisenlainen: hän on paljon elämänmakuisempi, monimutkaisempi, aidompi, todempi. Hän on lihaa ja verta, hänen kauttaan Jumala tuli ihmiseksi.

Luukkaan evankeliumin ensimmäinen kuvaus Mariasta on kohtaus, jossa enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa Jeesuksen syntymästä. Millainen Maria siinä kertomuksessa sitten on? Siinä on nainen, joka ei noin vain ilmoita suostuvansa tehtäväänsä. Vaikka hänelle ilmestyy enkeli, hän käy tämän kanssa älykästä keskustelua ja väittääpä vielä vastaankin. Hän kuitenkin ymmärtää enkelin perustelut, uskoo tätä ja ottaa tehtävän vastaan: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Maria ei ole Luukkaan evankeliumissa mikään kohtalon heittelemä lastu. Hän itse toimii ja päättää aktiivisesti. Mistä siis kertovat Marian sanat: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”? Minulle ne kertovat suuresta varmuudesta ja päättäväisyydestä, suuresta rohkeudesta, suuresta ilosta – se kertoo suuren sielun nöyryydestä suuren tehtävän edessä.

Luterilaisissa kirkoissa on mielellään korostettu sitä, että Maria oli tavallinen nuori nainen, joka valittiin erityiseen tehtävään. Kristuksen syntymän ihme oli juuri siinä, että Jumalan Poika syntyi tavallisesta naisesta. Silti meilläkin on mahdollisuus kunnioittaa Mariaa, Jeesuksen äitiä, Jumalansynnyttäjää, kuten Lutherkin kunnioitti.

Evankeliumi kertoo siitä, miten Jumala toimii: Hän toimii ihmisten kautta, ihmisten välityksellä. Evankeliumi kertoo siitä, miten Jumala puhuttelee persoonallisesti yhtä ihmistä kerrallaan, kutsuu tätä nimeltä. Hän pysähtyy sinunkin kohdallasi, tuntee sinut ja kutsuu sinua.

Evankeliumi kertoo, miten Jumalan puhutteluun joutuminen yllättää ihmisen: miten se on meille vierasta, tottumatonta, miten sitä on vaikea uskoa –miten tekee mieli väittää vastaan.

Evankeliumi kertoo siitä, että Jumala ei hylännyt maailmaa luomisen jälkeen: Hän on ihmiskunnan lähellä – tai oikeastaan valitsee osakseen liittyä ihmiskuntaan Pojassaan – Jumala on siis läsnä luomassaan maailmassa.

Evankeliumin Maria on avoin toisia kohtaan, ottaa toisilta vastaan ja antaa jotain itsestään – ja Maria löytää itsensä ja oman elämänsä tarkoituksen aivan uudella tavalla. Maria ei sulje tulevaisuutta, vaan antaa tilaa uudelle: tulevaisuus ei ole suljettu vaan avoin – tulevaisuus ei ole sattuman varassa vaan Jumalan käsissä.

Tänään – ja näin viikkoina – me saamme Marian tavoin jättäytyä Jumalan käsiin, rukoilla ja turvata Jumalaan.

Evankelista Luukas kuvaa Marian koko kirkon ja kaikkien kristittyjen esikuvana.

Maria on esikuvallinen ainakin kuudella tavalla:

1. KUULIAISUUS: profeettojen tapaan Maria on koko ikänsä kuuliainen Jumalan kutsulle ja tehtävälle, joka vie hänet kärsimyksiinkin

2. USKO: Maria rakentaa elämänsä uskon pohjalle

3. ARMOON LUOTTAMINEN: Maria elää yksin uskosta ja yksin armosta

4. ELÄMÄ: Marian usko ja elämä ovat yhtäpitäviä: hän elää Jumalan tahdon mukaan

5. SANAN KUULO: vaikkei ymmärrä, Maria jää miettimään ja antaa sanan vaikuttaa, kunnes se selviää

6. TAHTO JA AKTIIVISUUS: kun Jumala on lähestynyt Mariaa, tämä ei jää paikoilleen ja mykisty, vaan suostuu ja alkaa toimia