Sininen taivas, valoa ja pilviä.

Voimaksi matkalle 

Tule huokaisemaan hetkeksi hengellisyyden äärelle Voimaksi matkalle -kirjoitusten pariin.  

************************************

14.4. Pääsiäisen jälkeen

Pääsiäisen pyhät ovat taas tällä kertaa takana. Olemme saaneet palauttaa mieleen niitä keskeisimpiä kristinuskon perusasioita, jotka Jumala on Kristuksessa lahjoittanut meille.Ne liittyvät Vapahtajamme kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kaikki muu valmistaa siihen. Eräs hengellinen laulu alkaa sanoin: ”Jeesus syntyi tänne kuollakseen”. Tai toinen ”Tuskien tietä hän kulkee ristiä kantaissaan… Seimi ja härkien heinät vuoteena Kuninkaan… Via Dolorosa jo alkaa seimeltä.”

Tämän tien Hän kävi meidän tähtemme, sovittaakseen meidän syntimme, pelastaakseen meidät synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Tämä on koko meidän olemassaolomme keskeisin ja tärkein kysymys. Elämämme kallein asia on Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen, niinkuin vanha Kristinoppi asian ilmaisi. Kun ihminen sen omistaa ja saa kokea omaksi, on hänellä turvallinen olo kaikenlaisten olosuhteiden keskellä.

Arno Toivanen

************************************

8.4. Hiljaisella viikolla

Nyt vietettävää viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Nimitys kertoo ajatuksesta syventyä Vapahtajamme kärsimystiehen. Iltaisin on pidetty ahtisaarnoiksi kutsuttuja jumalanpalveluksia, joissa kuljetaan askel askelelta Hänen kulkuaan kohti ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.

Emme voi nyt kokoontua vapaasti seuraamaan kirkkoihimme opetusta Jeesuksen ristintiestä. Nyt meitä pakottaa hiljaisuuteen se ulkoinen tilanne, johon olemme joutuneet. Meidän ei pidä antaa peloille tilaa. Voimme kääntää sen pakollisen eristäytymisen, johon meidän kaikkien on nyt sitouduttava, voimavaraksi ja tieksi uuteen hengelliseen kasvuun. Voimme erityisellä tavalla hiljentyä elämän perimmäisten kysymysten äärelle. Meillä on siihen tavallista enemmän aikaa. Se vaikea tilanne, johon koko maailma on nyt joutunut voi kääntää sydäntämme Herran puoleen. Voimme rukoilla Häneltä voimia ottaa vastaan niitä vaikeuksia, joiden vaikutus tuntuu monella tavalla elämässämme. Luottamus Jumalaan kantaa meitä kaiken keskellä. ”Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isänkäsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.”

************************************

1.4.2020 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni,minun osani iankaikkisesti 

Ps 73:26

Tänä aikana tiedotusvälineet täyttyvät koronaviruksen leviämisestä kertovista tapahtumista meillä Suomessa ja koko maailmassa. Tämä on luonnollista, sillä pitkiin aikoihin ei ole ollut mitään vastaavaa samassa mittakaavassa. Tilanne synnyttää paljon epävarmuutta ja pelkoa. Tilanne tuntuu sattumanvaraiselta. Vaikka ihmisten kanssakäymisen rajoittaminen, eristäytyminen ja kaikkinainen varovaisuus voivat suuresti vaikuttaa sairastumisen riskiin, on koko ajan olemassa mahdollisuus, että kuitenkin jostakin saa tartunnan. Ja jos näin tapahtuu, on aina epävarmaa, miten oma terveys tulee sen kestämään. Johtaako se minut tai minun läheiseni kuolemaan.

Tätä epävarmuutta ei voi poistaa se, että valtiovalta sekä terveys- että muut viranomaiset ovat kiitettävällä tavala ottaneet vastuuta. Meidän tulee rukoilla heille voimaa heidän vaikeaan työhönsä. Jumalan eteen saamme tuoda koko tilanteen, rukoilla jokaisen sairastuneen puolesta, jokaisen tautiin menehtyneen läheisen. Ja saamme rukoilla myös sitä, että Jumala antaisi käänteen pian tapahtua sairauden leviämisen loppumiseksi.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkinse, että kun sairaus iskee ja kun kuolema lähestyy, meillä on toivo, jonka vain Jeesus Kristus antaa. Se on ikuisen elämän toivo. Meidän tulee muistaa, että on lopultakin vain suhteellinen kysymys milloin ja millä tavalla kohtaamme oman viimeisen rajamme. Kaikkien pitää kerran kuolla. Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Tämä apostoli Paavalin kuvaama ajatus antaa toivon, jota mikään ei voi hävittää. Ja siksi voi olla totta myös hänen toinen lauseensa: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.”

************************************

26.3.2020 Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn

1. Sam. 2:1

Yksi tämän viikon Raamatun teksteistä kertoo Hannasta. Hän rukoili, että saisi lapsen. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja niin perheeseen syntyi poika. Tästä hän tunsi iloa ja kiitollisuutta ja puki sen kiitosrukoukseen.

On luonnollista, että silloin, kun koemme vaikeuksia, hätää ja puutetta, tuomme tarpeemme Jumalan eteen ja pyydämme Häneltä apua. Jumala on luvannut aina kuulla meidän rukouksemme. Aina Hän ei toki anna juuri sitä, mitä me pyydämme, mutta usein saamme myöskin vastauksia rukouksiimme. Silloinkin, kun asiat eivät mene toiveittemme mukaan, voimme jälkeenpäin huomata, että Hän on ollut kanssamme ja auttanut meitä.Siitä meidän tulee kiittää Häntä.

Silloin, kun me koemme pettymyksiä, ennen kuin kasvamme ymmärtämään Jumalan hyvän johdatuksen, voimme oppia kaikkein tärkeimmän: Jumala itse on kaikkein tärkein, kaiken keskus. Hän on tärkeämpi, kuin Hänen lahjansa. Hanna iloitsi ja kiitti siitä, että Jumala vastasi hänen rukoukseensa ja antoi, mitä hän Jumalalta pyysi. Mutta varsinaisen kiitoksen Hanna antoi Jumalasta itsestään. Hän ei sano: Sydämeni iloitsee Jumalan lahjasta, vaan ”sydämeni iloitsee Herrasta”. Onpa sinun elämässäsi millaisia kohtaloita tahansa, saat uskoa Häneen ja Hänen Poikaansa, jonka kautta sinulla onn pääsy sovintoon Jumalan kanssa. Saat olla Jumalan oma ja turvautua kaikessa Häneen.

 

******************