Ylitit tullessasi tien, jolla autot eivät pysähdy, paitsi liikennevaloissa. Jokaisella on kiire. Miksi minä tai sinä, jos eivät nuo muutkaan? Tuttu ajatus, eikö vain? Miksi pitäisi olla parempi, kun kukaan muukaan ei yritä? Usein ruuhkassa tai elämän pyörremyrskyn keskellä ei näe pitkälle.
Olet kuullut Juudaksen suudelmasta, jolla hän merkitsi Jeesuksen vangitsijoille. Ystävän halaus lämmittää, mutta kun petturi tervehtii ystävyyden eleellä, sielu jäätyy. Kaikki muuttuu kankeaksi. Jeesus vangittiin ja Pietarin sielussa leimahti niin, että hän miekkaili yhdeltä korvan irti. Se oli ystävyyttä, tai ehkä sittenkin vain silkkaa kuumaverisyyttä.
Entä, jos oletkin itse petturi? Nykyaikana on hienompaa epäillä ja vaatia todisteita kuin heittäytyä luottamuksen varaan. On aikuismaista pisteliään älykkömäisesti sivallella. Totuus ja vale menevät sekaisin. Usein ei vaivauduta edes ottamaan tosiasioista selvää. Annatte toisillenne Juudaksen suudelmia, ja itkette yksinäisyydessä rikkinäisyyttänne.
Minä kuivaan kyyneleet, lohdutan ja kylvän anteeksiannon siemenen sisimmän vankilaan.
Jeesus vangittiin, jotta sinä saisit olla vapaa. Silti on helpompaa tuomita kuin päästää vapaaksi. Mennä joukon mukana kuin tehdä omat päätöksensä. Matkalla tuomiolle päästä joka toisella askeleella itseäsi vapaaksi ja joka toisella askeleella tuomitsemiasi.
Jatka matkaasi edelleen pitkin Kirkkopuistoa Kulttuurikeskuksen kohdalle.
