Kustaa Aadolfin kirkon opaskierros
Voit kuunnella opaskierroksen paikan päällä kirkossa tai virtuaalisesti. Voit myös lukea esittelyn tästä alta. Vielä tässä vaiheessa virtuaaliesittelyyn ei ole kytketty opaskierrosta suoraan, mutta teemme sen syksyn mittaan. Ylä-Savon oppaiden Tiina Tiikkainen on päivittänyt ja uudistanut esittelyä vuonna 2025. Iisalmen seurakunnan sairaalapastorin, Kristiina Turkin ääni kuuluu audioesittelyssä. Mukavaa kierrosta!
Tässä osiossa saat tietoa:
- Kirkkorakennuksen historiasta
- Kolmesta kirkosta saman salmen rannalla
- Kirkko kolmessa eri asussaan
- Kirkon lämmitysmuodot eri aikakausina
- Iisalmen seurakunnan perustamisesta
Kirkkorakennuksen historiaa
Kustaa Aadolfin kirkko on kustavilaistyylinen ristikirkko vuodelta 1779. Se on vanhin Pohjois-Savon nykyisistä kirkkorakennuksista. Kirkkoherra Johan Lagus vihki kirkon 15.3.1780.
Kirkko haluttiin nimetä kruununperillisen, Kustaa Aadolfin, mukaan, ja nimen käytölle saatiin hallitsijan hyväksyminen. Kirkon piirustukset saatiin Tukholmasta.
Kirkon rakennusmestarina toimi Simon Jylkkä-Silvén eli ”Jylhä”. Kalajoelta kotoisin olevalle Jylkkä-Silvenille urakka oli ensimmäisiä hänen kirkonrakentajaurallaan. Kirkon rakentamiseen osallistuivat myös mäkitupalaiset, torpparit ja loiset.
Kirkossa on istumapaikkoja yli tuhannelle henkilölle.
Kustaa Aadolfin kirkko on Iisalmen seurakunnan kolmas kirkko salmen rannalla. Huomattava parannus ensimmäiseen ja toiseen kirkkoon verrattuna tässä kolmannessa kirkossa oli se, ettei kirkon alle enää haudattu ketään. Näin ikävä haju ei enää vaivannut kirkossa kävijöitä.
Kolme kirkkoa salmen rannalla
Vuosina 1500–1650 Suomessa rakennettiin vain 12 kirkkoa. Iisalmen kirkko oli siten kehityksen etulinjaa. Ensimmäinen kirkko tälle salmen rannalle valmistui heti seurakunnan perustamisvuonna 1627. Kirkko sijaitsi nykyisestä kirkosta hiukan länteen ja salmen rantaan päin. Sen muodosta ja rakennuttajasta ei ole tietoa. Parikymmentä vuotta valmistumisen jälkeen, samoihin aikoihin, kun koko Raamatusta julkaistiin uusi täysin suomenkielinen käännös vuonna 1642, kirkkoa oli jo korjailtava. Kirkko tuhoutui salaman sytyttämänä vuonna 1699.
Toinen kirkko oli muodoltaan ristikirkko, ja se rakennettiin heti ensimmäisen kirkon palon jälkeen vuonna 1700 kiireellä ja ilman ammattitaitoa. Kirkosta tuli ahdas ja hauras; talvisin lunta tuiskutti sisään hatarasta katosta ja kesällä kirkon alla olevat haudat aiheuttivat kirkkosaliin pahaa hajua. Kirkkoa korjattiin jo vuonna 1738. Ajatusta uuden kirkon rakentamiseen heräteltiin 1760-luvun alussa, mutta ennen sitä, toista kirkkoa vielä kertaalleen korjattiin ja se maalattiin ulkopuolelta punaiseksi.
Kolmannen kirkon eli nykyisen kustavilaistyylisen puukirkon rakentamiseen saatiin lupa kuningas Kustaa III:lta vuonna 1777. Kirkosta piti tulla alun perin kivikirkko, sillä säädöksen mukaan kaikki julkiset rakennukset ja kirkot piti rakentaa paikkakunnan edellytysten mukaan tiilestä, marmorista tai kivestä. Kalkkia ja rakennuskiviä ei kuitenkaan ollut saatavilla, ja kirkon rakentamista varten kerätyt rahat ja hopeat oli varastettu kirkon sakaristosta arkusta, joka oli lukittu seitsemällä lukolla. Näistä erityisen pakottavista syistä voitiin hakea lupaa puukirkolle. Lupa myönnettiin. Nykyinen Kustaa Aadolfin kirkko valmistui vuonna 1779.
Kirkko haluttiin nimetä kruununperillisen mukaan. Nimenkäytölle saatiin hallitsijan hyväksyminen sillä ehdolla, ettei seurakunta käyttäisi sitä aiheena jonkun lisäanomuksen esittämiseen.
Kirkko kolmessa eri asussaan
Kirkko rakennettiin kustavilaistyyliseksi vuonna 1779. Se uudistettiin uusgoottilaiseen tyyliin sata vuotta myöhemmin. Ja 50 vuoden kuluttua kirkko palautettiin jälleen kustavilaiseen tyyliin, jollaisena sen nykyäänkin havaitset.
Kustavilaistyylinen kirkkosali oli valmistuessaan koristeellisempi kuin nyt. Salin seinillä oli ollut useita kristillisiä aiheita kuvaavia kankaalle tehtyjä maalauksia, ja myös katossa oli ollut koristemaalauksia.
Kirkon 100-vuotiskorjauksessa vuosina 1876–1879 kirkko muutettiin uusgoottilaisen mukaiseen tyyliin niin sisältä kuin ulkoa. Uudistuksen suunnitteli arkkitehti Frans Anatolius Sjöström, joka on suunnitellut myös vuonna 1880 valmistuneen Lapinlahden kirkon. Kustavilaistyyliä muutettiin ajan hengen mukaan pelkistetymmäksi ja harmaammaksi, ja keskitornin yläosaan tehtiin kapea, korkea huippu. Lehtereitä kiertävät maalaukset peitettiin ja kirkkosalin holvi, ovet, ikkunat ja kiinteä sisustus uusittiin kokonaan. Näkyvin muutos julkisivussa oli se, että ikkunoiden yläosat muuttuivat pyöreästä teräväkärkisiksi.
Tältä uusgotiikan ajalta on säilytetty saarnatuoli, alttari ja muuta esineistöä kirkon historiasta. Ne ovat esillä kirkkomuseossa, joka sijaitsee sakastin yläpuolella.
Koska uusgoottilaisen mukainen uudistus koettiin ankeaksi, haluttiin jo alle 50 vuotta myöhemmin kevyempi, valoisampi ja raikkaampi, kirkon alkuperää lähellä oleva kustavilaistyyli palauttaa takaisin. Tämä uudistus toteutettiin vuonna 1927 seurakunnan 300-vuotisjuhlaan tehdyssä korjauksessa, jonka suunnitteli arkkitehti Rafael Blomstedt. Näkyvimpiä rakenteellisia muutoksia kirkkosalin puolella olivat mm. alttaripäätyseinän siirtäminen muutamalla metrillä kirkkosalia kohti sekä sivukäytävien lisääminen, jolloin penkkeihin pääsi kummaltakin puolelta. Myös runsas kristillinen symboliikka ja taide palasi kirkkoon tässä uudistuksessa. Julkisivussa näkyvin muutos tapahtui jälleen ikkunoiden yläosissa, joiden alkuperäinen pyöreä muoto palautettiin. Voit tutustua korjauksen muistoksi laadittuun muistokirjoitukseen pohjoisen ristivarren länsiseinässä.
Kirkon lämmitysmuodot eri aikakausina
Kirkko muutettiin lämmitettäväksi 1800–1900-luvun taitteessa. Ensimmäinen lämmitysmuoto oli rima- eli Gurney-uunit. Ne sijaitsivat kirkkosalin ristivarsissa lämmittäen kirkossa kävijöitä. Yksi Gurney-uuneista on nähtävillä sakastin yläpuolella olevassa kirkkomuseossa.
Huomasitko sisäänkäyntien tienoilla olevat lattiaritilät? Ne ovat kaloriferi-lämmityksen ajalta, jolloin kirkon lämmitys johdettiin näiden kanavien kautta. Ne olivat osa 300-juhlavuoden uudistusta vuodelta 1927. Kaloriferi-lämmityslaitteet oli tilattu Högforsin tehtailta ja niiden saamista ajallaan viivytti metallityöväen lakko.
Myöhemmin, vuonna 1962 lämmitystapa muutettiin kuumailmapuhalluslämmitykseksi, jonka tuloaukko ritilöineen tehtiin kuorin seinään, toisen sakaristoon johtavan oven yläpuolelle. Huomaat, että toisenkin oven päälle on tehty samannäköinen ritilä, symmetrian vuoksi. Nykyisin kirkko on kaukolämmössä.
Iisalmen seurakunnan perustaminen
Iisalmen seurakunta perustettiin 15.2.1627. Viipurin hiippakunnan piispa Olaus Erici Elimaeus antoi määräyksen, että Tavisalmeen eli Kuopion pitäjän pohjoisimpaan osaan olisi muodostettava itsenäinen kirkkopitäjä. Tämän ansiosta Iisalmen seurakunta perustettiin silloisen Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa II Aadolfin käskykirjeellä. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi määrättiin Niilo Pietarinpoika Roiva eli Roivainen. Kirkon hautausmaan puolen sisäänkäynnin läheisyydestä löydät Roivaisten sukuseuran vuonna 2005 asettaman muistolaatan saatesanoilla: ”HERRAN SANA PYSYY IÄTI”.
Iisalmen seurakunta oli perustamisensa aikaan laaja, rajoittuen pohjoisessa Pohjanmaahan ja Paltamoon, lännessä Hämeen ja Savon vanhalle heimorajalle sekä idässä Käkisalmen lääniin kuuluvaan Pielisjärveen. Omiksi seurakunniksi erosivat myöhemmin vuosina 1811–1922 Pielavesi, Lapinlahti, Kiuruvesi, Iisalmen kaupunkiseurakunta, Sonkajärvi ja Vieremä. Näin näiden alueiden väestön kirkkomatkat lyhenivät merkittävästi.
Iisalmen seurakunta on jo 400-vuotias. Nykyisin Iisalmen seurakunta on osa Ylä-Savon seurakuntayhtymää, johon kuuluvat myös Lapinlahden-Varpaisjärven seurakunta, Nilakan seurakunta ja Sonkajärven seurakunta. Iisalmen rovastikuntaan kuuluvat seurakuntayhtymän seurakuntien lisäksi Vieremän, Rautavaaran ja Kiuruveden seurakunnat. Yläsavolaiset seurakunnat ovat osa Kuopion hiippakuntaa.
Tässä osiossa saat tietoa:
- Alttari ja kuoriosa
- Alttariteokset ovat vaihtuneet vuosisatojen varrella
- Kristillinen symboliikka ja taide Kustaa Aadolfin kirkossa
- Lehterikaiteiden taidemaalaukset
Alttari ja kuoriosa
Ristikirkon alttari sijaitsee kirkon itäpäädyssä. Idästä nouseva aurinko on Kristuksen ja ylösnousemuksen vertauskuva.
Nykyinen alttaritaulu on turkulaisen taidemaalari Aleksandra Såltinin maalaama ”Kristuksen kirkastuminen” vuodelta 1886. Teoksessa Kristus on esitetty valkeassa puvussaan kirkastusvuorella. Jeesuksen rinnalla on kaksi Vanhan testamentin henkilöä: Mooses lakikirjoineen ja profeetta Elia. Heidän alapuolellaan ovat Jeesuksen lähimmät opetuslapset Pietari, Johannes ja Jaakob, jotka kuullessaan Jumalan äänen heittäytyivät peloissaan maahan. Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark. 9:7) Uusklassistisen alttarilaitteen otsakaaressa lukee KUNNIA JUMALALLE! Alttaritaulua kehystävät marmoroidut pylväät ovat korinttilaista tyyliä.
Voit huomata, että kirkon etuosan eli kuoriosan erottaa kirkkosalista kuoriaita. Kuoriaita on vuodelta 1927, jolloin kirkkoa korjattiin seurakunnan täyttäessä 300 vuotta. Kuoriaita symboloi temppelin pyhän ja kaikkein pyhimmän erottavaa, revennyttä esirippua. Esirippu repesi kahtia Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä. Repeämä symboloi sitä, että Jeesuksen ristin kuoleman ansiosta pääsy Jumalan luo on kaikille vapaa, mikään ei enää erota eikä estä.
Kuoriaidan vasemman pylvään päällä ovat kirjaimet IHS. Kirjaimet ovat seuraavien latinankielisten sanojen alkukirjaimia: Iesus Homo Salvator eli Jeesus Ihmisten Pelastaja. Oikean pylvään päällä ovat kirjaimet INRI. INRI oli kirjoitettu Jeesuksen ristin yläpuolelle, ja ne ovat seuraavien latinankielisten sanojen alkukirjaimia: Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum eli Jeesus Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas.
Koristeellinen kuoriaita on Taito Oy:n tekemä, ja se edustaa klassisoivaa barokkia.
Kuoriosan lukupulpetti ja kastepöytä ovat vuodelta 2000, ja ne ovat lapinlahtelaisen arkkitehti Hannu Puurusen suunnittelemia.
Kuoriosa ja kirkkosali olivat kirkon valmistuessa samalla tasolla vuonna 1779. Alttarialueen lattiaa kuitenkin nostettiin näkyvyyden parantamiseksi 1870-luvulla, kun seurakunta uudisti 100-vuotiasta kirkkoaan. Sen jälkeen alttarialuetta muotoiltiin uudelleen seurakunnan 300-vuotisjuhlavuoden korjauksessa vuonna 1927 muun muassa siirtämällä alttariseinää kirkkosalia kohti ja poistamalla penkkirivit itäisestä eli kuorialueen ristivarresta. Vuonna 2003 tehdyissä korjauksissa uusittiin mm. alttaripöytä ja poistettiin edestä yksi penkkirivi. Tällä kertaa alttarialueen lattiaa laskettiin noin yhden askelman verran.
Alttariteokset ovat vaihtuneet vuosisatojen varrella
Kustaa Aadolfin kirkon ensimmäinen alttaritaulu tuotiin edellisestä kirkosta, ja se oli Mikael Toppeliuksen maalaama teos ”Herran ehtoollinen” 1700-luvun alkupuolelta. Tämä alttaritaulu poistettiin huonokuntoisuuden takia. Vuonna 1788 kutsuttiin koristemaalari Johan Fredrik Scheiderman maalaamaan kirkkoon uusi alttaritaulu, jonka aihe oli sama kuin Toppeliuksella eli ehtoollinen.
Ehtoollista esittänyt alttaritaulu poistettiin kirkon 100-vuotiskorjauksessa. Kirkonkokouksen pöytäkirja mainitsee silloisen alttaritaulun olleen "...erittäin huonosti tehty ja siitä ei voinut saada oikeaa käsitystä Wapahtajan ja hänen opetuslastensa muodosta."
Uutta alttaritaulua odotellessa sen paikalle sijoitettiin pelkistetyn ristin, punaisen käärinliinan ja Aatamin kallon muodostama crux nuda, suomeksi paljas risti, toisin sanoen risti ilman Jeesusta. Tätä teosta kuvaili paikallinen kansakoulunopettaja ja kirjailija Santeri Rissanen seuraavanlaisesti:
”…sijalle pantiin toistaiseksi jonkin tuntemattoman tekijän pystysuunnikkainen alttarivaate ruskeine ristineen, ristin poikkipuun ylitse heitettyine punaisine vaatteineen ja ristin juurella irvistelevine pääkalloineen. Onneksi tämä ei pitkään peloitellut pitäjäläisiä, kun jo saatiin rouva Alexandra Theodora Såltinin maalaama hillityin väritunnuin tehty alttaritaulu…”
Nykyinen taiteilijatar Aleksandra Såltinin maalaama ”Kristuksen kirkastuminen” valittiin tarjolla olevista vaihtoehdoista alttaritaulukomitean toimesta. Kaunis teos on palvellut kirkkokansaa jo lähes 150 vuotta.
Kristillinen symboliikka ja taide Kustaa Aadolfin kirkossa
Kattofriisit
Kun kohotat katseesi kirkkosalin katonrajaan, näet koristeelliset kattofriisit. Ne on maalannut taiteilija Antti Salmenlinna vuonna 1927. Kattofriisit ovat täynnä Raamatun symboliikkaa. Jokaisessa ristihaaran friisissä voit nähdä useita kalastusverkkoja, jotka symboloivat Jeesuksen sanoja: ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Samantapainen verkkokuviointi esiintyy myös sakastin katossa. Alttaripäädyn friiseissä on ehtoollismalja ja viinirypäleet, jotka symboloivat Pyhää ehtoollista, Jeesuksen Kristuksen verta.
Kattofriiseihin on kuvattu mm. 10 käskyn taulut ja avoin Raamattu, joka symboloi Jumalan sanaa, sekä viljantähkät, jotka symboloivat Pyhän ehtoollisen elämän leipää, Kristuksen ruumista. Friiseissä voit nähdä myös öljylampun, joka on uskon, valvomisen ja Pyhän Hengen vertauskuva, palmunoksan, joka on voiton tai rauhan symboli, sekä pasuunat, jotka viittaavat viimeiseen tuomioon. Muita friiseissä nähtäviä kristillisiä symboleja ovat mm. avaimet, lyyra, simpukka, tähti, tiimalasi, orjantappurakruunu, vihkiristi, purjelaiva sekä Kristus-monogrammi.
Pylväät
Kirkkosalin seinäpylvästerit ovat joonialaista tyyliä. Niiden yläosan kapiteeleista löytyy kultaiseksi maalattuja kaloja. Kala on symbolina monimerkityksellinen. Kala symboloi Kristusta tai kristittyjä. Kala oli varhaiskristittyjen vainojen aikainen salainen merkki, jolla he tunnistivat toisensa. Kreikan kielen kalaa tarkoittava sana sisältää kirjaimet IKTH(Y)S. Kirjaimia vastaavien sanojen suomennos on: Jeesus, Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja. Kirjaimista muodostuu näin alkukristillinen uskontunnustus.
Pylvästerien kapiteeleissa on myös kultaiseksi maalattuja kyyhkysiä oliivipuun oksa suussaan. Ne kuvastavat taivaallista rauhaa Jumalan kanssa, pelastusta ja toivoa uudesta elämästä. Kyyhkynen alaspäin kuvattuna symboloi myös Pyhää Henkeä.
Lehterikaiteiden taidemaalaukset
Lehterien kaiteissa on esillä 15 maalausta, joiden on oletettu olleen jo nykyistä kirkkoa edeltävässä kirkossa. Tuo Iisalmen toinen kirkko oli käytössä vuodesta 1700 vuoteen 1779. Maalaukset esittävät Jeesuksen opetuslapsia ja Vanhan Testamentin aiheita. Raamatulliset aiheet maalauksiin tulivat kirkkoherra Henrik Helsingiukselta ja hänen vaimoltaan Katariinalta.
Maalauksien on arveltu olevan kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen maalaamia. Toiset lähteet kertovat niiden olevan todennäköisimmin koristemaalari Johan Fredrik Scheidermanin maalaamia.
Lehterien maalaukset olivat välillä piilossa, ja ne paljastettiin uudelleen vasta vuonna 1927, kun kirkkoon tehtiin täysremontti seurakunnan 300-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Kirkkomuseossa on nähtävillä kolme muuta saman sarjan maalausta. Kirkkomuseo sijaitsee sakastin yläpuolella.
Etelälehteri:
Etelälehterin eli hautausmaan puolen maalaukset esittävät opetuslapsia.
Teoskuvaukset vasemmalta oikealle:
S:Petrus (Sanctus Petrus).
Apostoli Pietarilla on oikeassa kohotetussa kädessään taivasten valtakunnan avaimet.
S:Jacobus Major.
Apostoli Jaakob vanhempi esitetään pyhiinvaeltajan asuun pukeutuneena, viittauksena hänen Espanjan Compostelassa olevaan hautaansa, josta muodostui suosittu pyhiinvaelluskohde varhaiskeskiajalla.
S:Andreas.
Apostoli Andreas nojaa vinoristiin, jolle hänet naulattiin Akaissa, Etelä-Kreikassa noin vuonna 60.
S:Filippus.
Apostoli Filippus kuvataan kädessään ristisauva, jota kohottamalla hän karkotti lohikäärmeen Marsin temppelistä.
S:Thomas.
Apostoli Tuomas kuvataan kädessään keihäs, jolla hänet surmattiin Madrasin lähellä Intiassa.
Pohjoislehteri:
Myös pohjoislehterin maalaukset esittävät opetuslapsia. Teoskuvaukset vasemmalta oikealle:
S:Bertolomeus.
Teoksessa apostoli Bartolomeus kuvataan kädessään veitsi, jolla hänet nyljettiin elävältä, mahdollisesti Derbentissä Kaspianmeren rannalla.
S.Matthias.
Teoksessa kuvataan Juudas Iskariotin tilalle valittu apostoli Mattias oikeassa kädessään kirves, jolla hänet mestattiin.
S:Jacobus Minor.
Teoksessa kuvataan apostoli Jaakob nuorempi, kädessään vanutustanko, jolla hänet lyötiin kuoliaaksi Jerusalemissa.
S:Simon.
Teoksessa kuvataan apostoli Simon Kiivailija oikeassa kädessään saha, jolla hänet surmattiin Persiassa.
S:Juda.
Teoksessa kuvataan apostoli Juudas nuorempi, oikeassa kädessään vanutustanko, jolla hänet surmattiin Persiassa.
Länsilehteri:
Länsilehterin eli urkuparven maalaukset ovat saaneet aiheensa Vanhasta Testamentista. Teoskuvaukset vasemmalta oikealle:
Abraham ja Isac.
Teoksessa Aabraham on valmis uhraamaan Iisakin. Silloin enkeli tarttui Aabrahamin kohotettuun veitseen. Vasemmalla pensaassa on uhrikauris. Tapahtumaa pidetään Jeesuksen uhrikuoleman vastineena.
Rebecha.
Teoksessa Aabrahamin palvelija Elieser kohtaa Iisakin tulevan vaimon, Rebekan, kaivolla. Aihe on yhdistetty enkelin ilmestymiseen Marialle, Jeesuksen äidille.
Simson.
Simson taistelee teoksessa leijonan kanssa. Aihe on yhdistetty Kristuksen tuonelassa käyntiin.
Jacob.
Teoksessa kuvataan nukkuva Jakob ja hänen viereltään taivaaseen nousevat tikapuut, joilla on kolme enkeliä. Tapahtuma on liitetty Kristuksen taivaaseen astumiseen.
Daavid ja Goljat
Teoksessa on sotilaan pukuun pukeutunut Goljat kädessään keihäs ja kilpi, vyöllään miekka ja päässään kypärä. Hänen edessään on linkoa kädessään pitelevä Daavid. Aihe on yhdistetty Kristuksen tuonelassa käyntiin.
Tässä osiossa:
Saarnatuoli
Nykyisen saarnatuolin on suunnitellut arkkitehti Rafael Blomstedt ja rakentanut Pekka Kauppinen eli ”Vattumäen Pekka” Iisalmesta. Taiteilija Antti Salmenlinna on koristemaalannut saarnatuolin sekä kirkon katon rajassa olevat koristefriisit ja sakastin katon.
Kun katsot lähempää saarnatuolissa olevia Salmenlinnan koristemaalauksia, näet neljä siivekästä evankelistaa. Raamatun evankelistojen symboliikkaa kuvailee arkkitehti Blomstedt seuraavasti:
Matteus-enkeli- kuvaa ”Kristuksen ihmisluonnetta”.
Markus-leijona kuvaa ”voimaa ihmeiden tekoon”.
Luukas-härkä kuvaa ”Kristuksen sovintotyötä” ja
Johannes-kotka kuvaa ”Kristuksen Jumal-luontoa”.
Saarnatuolin kuorin puolella olevassa koristemaalauksessa on kuvattuna risti, ankkuri ja sydän, jotka symboloivat uskoa, toivoa ja rakkautta.
Kaikukatoksen alapinnan koristelussa nähdään mm. suuri, säteilevä aurinko, joka on Jumalan vertauskuva.
Kun siirryt kauemmaksi saarnatuolista, voit nähdä saarnatuolin kaikukatoksen yllä kuvanveistäjä Hannes Autereen tekemän voitonlippua pitelevän uhrikaritsaveistoksen. Karitsa symboloi Kristusta, joka uhrattiin syntiemme vuoksi.
Nykyinen saarnatuoli on peräisin vuodelta 1927, kun kirkkoa uudistettiin seurakunnan 300-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä kirkon kolmas saarnatuoli edustaa klassisoivaa barokkia.
Nykyistä edeltävä saarnatuoli sekä virsitaulu ja alttari ovat nähtävillä sakastin yläpuolella sijaitsevassa kirkkomuseossa. Ne suunnitteli arkkitehti Frans Sjöström uusgotiikan mukaisiksi kirkon 100-vuotisjuhlavuoden korjauksessa 1870-luvulla. Ensimmäinen saarnatuoli oli siirretty vuonna 1700 valmistuneesta toisesta kirkosta.
Urut
Kustaa Aadolfin kirkon urut ovat tanskalaissyntyisen J.A. Zachriassenin valmistamat vuodelta 1883. Ne ovat ulkonäöltään alkuperäiset ja tekijänsä parhaiten säilyneitä töitä. Niiden julkisivu on tehty arkkitehti Sjöströmin piirustusten mukaan.
Soinniltaan urut ovat romantiikan ihanteiden mukaiset, ja alkuperäiset äänikerrat soivat kauniisti. Näissä uruissa on ainutlaatuinen, harvoihin urkuihin rakennettu melodiverk-laite, joka on eräänlainen sooloäänikerta, jollaista ei ole säilynyt missään muualla. Valitettavasti melodiverk-laite ei ole enää toimiva.
Urkuja on myöhemmin laajennettu ja peruskorjattu. Äänikertoja on nykyisin 18, aiemmin äänikertoja oli 15. Koneisto on mekaaninen.
Urkujen perusteellinen entisöinti eli alkuperäistä vastaavaan sointiasuun palauttaminen toteutettiin 2000-luvun alussa Sotkamon Urkurakentajat Oy:n toimesta. Maalaus– ja kultaustöiden restauroinnin teki laihialainen Entisöinti ja Maalaus Vuojolainen Oy.
Tiesitkö, että ennen kuin kirkkoon tuli sähköt, urkuihin saatiin tarvittava ilma polkemalla. Urkujen polkijalla oli siten tärkeä tehtävä jumalanpalveluksissa, muissa kirkollisissa tilaisuuksissa ja kanttorin harjoitellessa urkujen soittoa.
Kattokruunut
Kirkon vanhimmat messinkikruunut sijaitsevat lehtereiden yläpuolella. Pienet kattokruunut ovat peräisin ensimmäisestä kirkosta, joka tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa. Vuosilta 1680 ja 1688 peräisin olevat kruunut kaivettiin raunioista ja kunnostettiin.
Kirkon keskellä oleva pallokruunu on Olof Helanderin vuonna 1837 valmistama. Siinä on 36 kynttilänhaaraa kolmessa tasossa.
Seurakunnan 300-vuotisjuhlavuoden uudistuksessa vuonna 1927 saatiin aikaan yhtenäisempi valaistus, kun kirkkoon hankittiin Taito Oy:n valmistamat neljä 1700-luvun messinkikruunuja mukailevaa pallokruunua sekä seinälampetit.
Kirkko ja kattokruunut sähköistettiin vuonna 1962.
Sakastin yläpuolella sijaitsevassa kirkkomuseossa on esillä muita vanhempia kattokruunuja, mm. entinen sakariston kuusihaarainen barokkikristallikruunu, jonka kirkkoherra Robert Valentin Frosterus on lahjoittanut vuonna 1844.
Tässä osiossa:
Sakaristo eli sakasti
Kustaa Aadolfin kirkon sakaristossa on pidetty mm. rippikoulua, kirkon ja kirkkovaltuuston kokouksia ja opetettu Raamattua. Sakaristo oli alun perin paljon pienempi. Sitä laajennettiin vuonna 1927 seurakunnan 300-vuotisjuhlavuoden yhteydessä siirtämällä alttariseinää kirkkosalia kohti.
Samassa uudistuksessa rakennettiin sakariston yläpuolelle niin kutsuttu kokoelmahuone, jonne alettiin kerätä kirkkohistoriallista materiaalia. Nykyään se palvelee kirkkomuseona, jossa voi vierailla.
Taiteilija Antti Salmenlinna koristeli sakariston katon. Katon koristemaalauksissa voit nähdä mm. seppeleitä ja tähtiä. Seppele symboloi ikuisuutta ja voittoa kuolemasta. Tähti, kärki ylöspäin kuvattuna, on myös ikivanha onnen, voiton ja iankaikkisen elämän symboli. Taiteilija Salmenlinna maalasi myös saarnatuolin koristeet ja kirkkosalin katonrajassa olevat kattofriisit.
Sakaristossa säilytetään entisten kirkkoherrojen muotokuvamaalauksia. Niistä vanhin on rovasti Henrik Helsingiuksen muotokuva, jonka Mikael Toppelius maalasi vuonna 1756.
Sakaristoa sisustettiin ja muotoiltiin uudelleen vuonna 1985, jolloin pikkusakaristo varattiin morsiushuoneeksi ja sen yhteyteen tehtiin saniteettitilat ja keittokomero. Nykyisin pikkusakaristo toimii keittiötilana.
Sakaristossa on asunut jo kauan erään seurakuntalaisen lahjoittama suuri appelsiinipuu terävine piikkeineen.
Kirkkomuseo
Iisalmen seurakunnan omistaman ja hallinnoiman kirkkomuseon historia juontaa juurensa vuoteen 1927, jolloin Kustaa Aadolfin kirkon korjaustöiden yhteydessä sakastin yläpuolelle rakennettiin niin kutsuttu kokoelmahuone. Sinne ryhdyttiin keräämään kirkon ja paikkakunnan historiasta kertovaa esineistöä.
Merkittävin vaihe kirkkomuseon historiassa käynnistyi vuonna 2003, kun seurakunta ryhtyi aktiivisesti kehittämään kirkkomuseota. Museo-hanketta varten palkatun tutkijan ohella asiatuntija-apua saatiin EU-rahoitteiselta Ylä-Savon perinnevaellushankkeelta. Kokoelmat luetteloitiin, niitä täydennettiin, sekä suunniteltiin ja toteutettiin Kirkkomuseon perusnäyttely, joka avautui kesällä 2004.
Kirkkomuseon perusnäyttely kertoo vuonna 1627 perustetun Iisalmen seurakunnan vaiheista sen perustamisesta nykypäivään ja se kertoo myös kirkon vaikutuksesta seurakuntalaisten elämään ennen ja nyt.
Perusnäyttelyn helminä voitaneen pitää muun muassa seurakunnan perustamisvuonna 1627 Tukholmasta hankittua ensimmäistä kirkonkelloa sekä lehterien kaidemaalauksia, jotka paljastuivat kirkon lehterien kaidelaudoitusten alta vuoden 1927 täysremontin yhteydessä. Taidemaalausten maalarista ollaan kahta mieltä. Niiden on sanottu olevan joko kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen tai koristemaalari Johan Fredrik Scheidermanin maalaamia. Myös herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen uskonveljelle Lauri Juhani Niskaselle kuulunut pirtinpöytä kuuluu perusnäyttelyn kiehtovimpiin esineisiin.
Kirkkomuseoon vievät kapeat ja suhteellisen jyrkät portaat, minkä vuoksi kulku kirkkomuseoon ei ole esteetön.
Kellotapuli
Kirkon pohjoispuolella sijaitseva pohjalainen renessanssitapuli on Pohjois-Savon vanhimpana pidetty yhä käytössä oleva kulttuurirakennus. Rakennusajankohdan on arveltu olevan noin vuoden 1750 tienoilla. Tapulin rakentajaa ei tunneta, mutta tapulilla tiedetään olleen ainakin yksi edeltäjä. Lähteiden mukaan 1770-luvulla oli korjattu uuden tapulin porrasta ja vanhan tapulin kattoa. Tämän jälkeen maininnat vanhasta kellotapulista loppuvat.
Kellotapulin pohjakerroksessa on pohjois-eteläsuuntainen läpikuljettava käytävä. Kaartuvan vesikaton yläpuolella kohoaa nelikulmainen kellohuone. Ylimpänä on kahdeksankulmainen lanterniini ja siitä nouseva viiritanko, johon on kiinnitetty risti ja kirkonkukko. Kirkonkukko on hengellisen valvomisen ja valppauden vertauskuva.
Kirkkomaalari Mikael Toppelius maalasi tapulin vuonna 1756.
Kustaa Aadolfin kirkon 100-vuotiskorjauksen yhteydessä vuonna 1877 tapuliakin uudistettiin. Kelloluukut uusittiin ja tehtiin uusi ulkovuoraus listoituksineen, sekä kummankin sisäänkäynnin ylle avattiin aukot kolmiosaisille ikkunoille. Ikkunoiden yläosien terävä muotoilu on siten muisto kirkon uusgoottilaisesta ulkoasusta, jonka arkkitehti Frans Sjöströmin suunnitteli.
Kellotasanteelle johtavia portaita uusittiin vuonna 1909, koska edeltävien portaiden todettiin olleen ”tavallista väsyttävämmät kulkea”.
Kirkon kellot
Kun kuulet kirkonkellojen soivan, voit ajatella niihin valettuja Raamatun tekstejä. Nykyiset kellot kuuluttavat:
”KUTSUKAA KOOLLE JUHLAKOKOUS, KOOTKAA KANSA” Joel.1:14
ja
”TEILLE ON SYNTYNYT VAPAHTAJA, KRISTUS HERRA” Luuk. 2:11
Arkkitehti Hannu Puurunen on suunnitellut nykyisten kellojen kuvioinnit sekä tekstit, jotka ovat peräisin Vanhasta ja Uudesta Testamentista. Nämä tapulissa soivat duuriterssikellot hankittiin vuonna 2003 hollantilaisesta Petit & Fritsenin valimosta.
Ensimmäinen kirkonkello hankittiin Iisalmeen jo vuonna 1627 eli sinä vuonna kun Iisalmen seurakunta perustettiin ja ensimmäinen kirkko rakennettiin. Tuo kirkonkello on nähtävillä sakastin yläpuolella sijaitsevassa kirkkomuseossa. Kellossa on kirjoitus: “Gloria in excelsis Deo. Anno 1627”, suomeksi ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Vuosi 1627”.
Tapulin alakerrassa säilytetään kahta vanhaa poistettua kirkonkelloa. Niistä vanhempi ja suurempi on alun perin vuodelta 1738, ja sen on valanut Tukholman Kuninkaallinen tykkivalimo. Kello oli särkynyt vuonna 1928 ja se valettiin uudelleen Kuopion Konepajalla vuonna 1934. Toinen, hieman pienempi kirkonkello on vuodelta 1761, ja sen on valanut Johan Fahlsten Tukholmassa.
Siunauskappeli ja paarihuone
Kirkon eteläpuolella, parkkipaikan päädyssä sijaitseva Vanha kappeli on arkkitehti Rafael Blomstedtin suunnittelema, ja se on valmistunut vuonna 1952. Pääsisäänkäynnin yläpuolella on taiteilija Yrjö Rosolan (Rosvall) piirtämä keraaminen veistos ”Hyvä paimen”, joka on valmistettu Arabian tehtaassa Helsingissä. Siunauskappeli ja kylmätilat on peruskorjattu 2000-luvun alussa.
Vanhan hautausmaan eteläpuolella, eli kaupungin suunnassa lähellä huoltorakennuksia, sijaitsee pieni puinen rakennus, jota kutsutaan ullakoksi. Se palveli ruumishuoneena ennen kuin siunauskappeli valmistui, ja sen on suunnitellut rakennusmestari P.J. Pitkänen. Tämä goottilaisvaikutteinen puinen ullakko valmistui vuonna 1903. Paitsi paarihuoneena, ullakko palveli myös seremoniaalisena läpikäytävänä hautausmaalle vanhan Kuopio-Oulu maantien laidassa. Tämä vanha maantie kulki ullakon ohi, nykyistä Vanhan hautausmaan pääväylää pitkin aivan kirkon vierestä Ouluun päin.