Uutiset

Uutislistaukseen

3_paast.jpg

Saarna su 15.3. – Jeesus, pahan vallan voittaja

23.3.2020 08.40

Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Lue tästä Arno Toivasen kirjoitus 3. paastonajan sunnuntailta. 

Joh. 12: 37-43

Arno Toivanen

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: - Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: - Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Kolmannen paastonajan sunnuntain aihe on Jeesus, pahan vallan voittaja. Ihmisen elämässä ja maailmassa meidän ympärillämme hyvä ja paha ovat rinnakkain ja jopa usein sekaisin toisiinsa kietoutuneina. Siksi niiden voidaan helposti kokea olevan vain suuren todellisuuden yhteen välttämättä kuuluvia osia. Näinhän joissakin idän suurissa uskonnoissa opetetaankin.

Kristillinen, Jumalan ilmoitukseen Raamattuun perustuva, näkemys menee syvemmälle. Hyvyyden taustalla on persoonallinen Hyvä, Jumala, joka on täydellinen hyvyydessään ja kaiken hyvän lähde. Hänen vastakohtansa, persoonallinen Paha, on kaiken pahuuden lähtökohta. Raamattu antaa viitteitä siihen, että ennen näkyvän luomakunnan syntyä Jumalan enkelimaailmassa tapahtui kapina. Yksi Jumalan hyviksi luomista enkeleistä asettui vastustamaan Jumalaa haluten tulla itse Jumalaksi, ja hänen mukanaan monet muista enkeleistä lankesivat samaan tottelemattomuuteen. Kapinaan ja tottelemattomuuteen oli mahdollisuus, koska Jumala juuri hyvyytensä tähden ei luonut robotteja, joilla ei olisi aitoa valinnan vapautta. Tämä sama koski myös ihmistä. Jumalan kuvana olemiseen liittyi välttämättä vapaus. Siksi ihmisellä, Jumalan hyväksi luodulla ihmisellä oli mahdollisuus kuunnella Paholaisen houkuttelevaa ääntä.

Ja tämän tähden Jeesuksen sanojen mukaan koko maailma on pahan vallassa. Ihminen joutui turmiovaltojen: synnin, kuoleman ja saatanan alaisuuteen.

Kuitenkin Jumala hyvyydessään rakasti meitä niin, että Hän valmisti meille pelastuksen lähettämällä Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Jumalan armo tulee osaksemme siten, että uskossa otamme vastaan Jeesuksen sovitustyön, syntien anteeksiantamisen ja vapautuksen Saatanan vallasta. Ristillä meidän syntimme sovitettiin. Usko Jeesukseen tuo meille pelastuksen. Saatanan valta on murskattu Golgatalla ja Jeesuksen ylösnousemuksessa. Tästä saamme täyden vapautuksen.Mutta samoin kuin syntiin lankeaminen oli vapaan ihmisen ratkaisu, anteeksiantamuksen vastaanottaminen on myös sellainen. Tämä ratkaisuvalta on kuitenkin toisaalta sidottu, se on mahdollinen vain silloin, kun Jumala kääntyy meidän puoleemme ja tarjoaa meille pelastusta Jeesuksessa.

Päivän evankeliumi kertoo vavahduttavalla tavalla siitä, että usko ja pelastus voidaan torjua.Vaikka Jeesus oli ihmisten keskellä ja teki teoillaan ilmeiseksi sen, että Hän on Jumalan Poika, eivät useimmat kuitenkaan uskoneet. He valitsivat epäuskon ja paatumuksen. Ja profeetan sana kävi toteen kaikessa rajuudessaan. Kun ihminen paaduttaa sydämensä, ajautuu hän lopulta tilaan, jossa Jumala itse paaduttaa hänet niin, että mahdollisuus pelastua menee häneltä ohi. Etsikkoaikaa ei käytetty oikein.

Teksti tuo esiin vielä toisen vakavan vaihtoehdon. Monet hallitusmiehistäikin kuitenkin uskoivat, vaikka useimmat olivat Jeesuksen kiivaita vastustajia. Uskon ovi heillekin auki. Mutta pelätessään Jeesukseen tunnustautumisen yhteiskunnallisia seurauksia, he jäivät puolitiehen, salaisiksi uskoviksi.

Tekstimme on meille kuin peili. Se panee meidät tutkimaan, uskommeko Jeesukseen. Ja jos uskommeko, asetammeko siihen ehtoja: Uskon, mutta… Meitä kehotetaan panemaan täysi luottamuksemme Jeesuksen ja Hänessä tarjolla olevaan armoon. Ja meitä kehotetaan olemaan siinä johdonmukaisia ja rohkeita. Paavali kirjoittaa meitä koettelemaan itseämme, olemmeko uskossa, ellei niin emme kestä koetusta.